Maanantai, 14.10.2019 
Elsa, Else, Elsi
Kulttuuri

Anna-Liisa Alanko: "Runon alueen on vallannut rock-musiikki"

  • Suonna Kononen
  • Mikko Makkonen
Puut ovat tärkeässä roolissa Anna-Liisa Alangon uudessa runokokoelmassa. Alanko Joensuussa marraskuussa 2017. Puut ovat tärkeässä roolissa Anna-Liisa Alangon uudessa runokokoelmassa. Alanko Joensuussa marraskuussa 2017.

Runoilijuus, se on kyllä niin vaativaa, sanoo Anna-Liisa Alanko - ja runoilee siitä huolimatta.

Joensuu-aiheisia runoja on, mutta Joensuu-aiheisia runokirjoja, onko sellaisia?

Nyt ainakin on, kun Anna-Liisa Alanko on sellaisen kirjoittanut. Tämänsyksyinen Puut, puut ja suvikuut ilahduttaa paikallista lukijaa esimerkiksi Pielisjoen rantamaisemien, Ilosaarirock-viikonlopun ja Joensuun kirjallisuustapahtuman herättämillä runoilla.

- Olen aamupäiväihminen, kaikki tärkeät työt on tehtävä silloin. Käyn joka aamu lenkillä joen rannassa ja siellä useimmat runot syntyvät, Alanko kertoilee Joensuun teatteriravintolassa, jossa haastattelua tehdään.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

- Joen rannasta tuli vaikka Tukkilautta seisoo paikallaan, ”ei Sannia, ei Marleenaa”. Tai Elokuinen sunnuntai, pyhäpäivä. Istuin penkillä laiturilla, katselin pilviä, joissa näin kirkon ja kirkkokansan menossa omaa jumalaansa kuuntelemaan.

Mistä ajatus kokonaisesta Joensuu-kokoelmasta?

- Ilmassa on ollut ajatusta, että pitäisi johonkin niitata. Että on selvä miljöö. Rupesin sitten tekemään Suomi 100 -juhlavuoden kevytlukuista kesäkirjaa.

Puissa, puissa ja suvikuissa soi vankka, lausuttava poljento, loppusoinnutkin ovat paikoin paikallaan.

- Tykkään, että runo on proosaa, jos siinä ei ole hyvä rytmi. Olen palauttanut runon vanhat, modernismin hylkäämät elementit. Sointuisuuden, rytmin, vanhat luontoa käsittelevät metaforat, Alanko luettelee.

- Ennen järven selkä lainattiin ihmisen seläksi, joensuu, niemennenä... Nykylukija niitä ei tunnista metaforiksi.

Anna-Liisa Alangon elämää runo on ohjannut. Vakava lausuntaharrastus alkoi jo 50-luvulla Helsingissä, jonne Keski-Suomen Hankasalmella syntynyt maalaistyttö päätyi.

Maanviljelijäisä toivoi tytöstä sairaanhoitajaa, mutta akateemisen opin nälkä oli suuri.

- Kansakoulun päästötodistuksella pääsin Ressuun yksityisoppilaaksi. Olin päivät kotiapulaisena, illat luin työväenopistossa ja kävin koulun tenteissä. Lukiofysiikkaakin osasin kympin edestä, en tiennyt itsekään, että minulla oli sellaisia lahjoja.

Helsingissä tuli vastaan pohjalainen Voitto Alanko. Hän sai pestin Joensuuhun osuuskassojen toiminnanjohtajan töitä tekemään.

- En olisi lähtenyt millään. Kyllä siinä itkut taas itkettiin. Kaupasta menin kysymään kylpyhuoneen mattoa, ”eihän meillä ole kylpyhuoneitakaan”.

Voitto Alanko oli lahjakas tenori, vaikka työura ohittikin taiteelliset harrastukset.

- Siihen aikaan raha esti nuoria tekemästä sitä mitä haluttiin, Anna-Liisa Alanko huomauttaa.

Kultturellin perheen saaminen kaupunkiin, lasten aikoinaan tuomia kerrannaisvaikutuksia unohtamatta, oli joka tapauksessa onni Joensuulle ja Pohjois-Karjalalle.

70-80-luvulla ei puhuttu multitaskaamisesta, mutta sen Anna-Liisa Alanko osasi: pyöritti suurperheen kotia, lausui, luki, kirjoitti kirjallisuuskritiikkiä Karjalaiseen, opiskeli ja pian opetti yliopistolla.

- Kyllä se korkeakoulun punaisuus häiritsi, suorastaan ärsytti. Vähintään kerran viikossa kiersi lista jonkin puolesta tai jotain vastaan. En pannut nimeäni mihinkään. Kyllä minä sain moitteita: ”Siinä on oikein rouva, joka ei voi olla solidaarinen!”

Alankojen tuonaikainen koti Länsikadun pohjoispäässä saa haikean runosinfonian Puissa, puissa ja suvikuissa. Nyt rakennus on purettu.

- Mieheni oli sosiaalinen ihminen, niin kuin pankinjohtajan pitää ollakin. Oltiin aina menossa, kun pyydettiin, ja pyytämättäkin. Aina hurahti pihaan joku uusi outo auto kysymään poikia. Oli rokkikellari, open house.

Runon teko on omaa terapiaa, mutta siitä voi olla iloa toisellekin.

- Mitä vartenko kirjoitan? Ihan huvikseni kirjoitan, Anna-Liisa Alanko kysyy retorisesti saman tien vastaten.

- En ajattele, että niistä niin suurta merkitystä olisi... Mutta olen iloinen, kun joku silloin tällöin sanoo, että tuli hyvä mieli, kun luin sen ja sen runon.

Runon lisäksi tietokirjoja on syntynyt yliopistotyöuran jälkeen, aiheina runoilija-opettaja Immi Hellén, suomalaisen runon modernismi, omat muistelmat.

- Joku on kysynyt, kumpi on tärkeämpää, tietokirjailijuus vai runoilijuus. Eri puoliahan näissä voi jalostaa. Tietokirjallisuus vaatii jämäkkyyden ja antaa tekijälleen arvostusta, runo suosii anomalioita, virheitä, Alanko tuumailee.

- Tietokirjailijaksi minä lähinnä itseni tunnen. Runoilijuus, se on kyllä niin vaativaa, että en ole itseäni nimittänyt runoilijaksi kertaakaan!

Kirjallisuus saa Suomessa verraten paljon näkyvyyttä, mutta runo tuntuu jäävän vähän jalkoihin.

- Runon alueen on vallannut rock-musiikki. Sitä kyllä siedetään ja tykätään. Rockmuusikkohan sai Nobelin kirjallisuuden palkinnonkin.

Anna-Liisa Alangon toinen kaupunki on edelleen Helsinki. Pääkaupunkiin vievät muun muassa isoäidin tehtävät.

- Minulla on siellä kakkosasunto.

Helsinkiin paikallistuu muutama uuden kirjan joensuulaisuutta laventava runo. Niissä runon minä siteeraa Mika WaltarinNuoruutta, veri kiertää lähes Tulenkantaja-tunnelmassa. Lukijalla on kiusaus tehdä päätelmä uudesta rakkaudesta, sillä kotipuolessa Joensuussa Anna-Liisa Alangon pitkäaikainen suhde on joitakin aikoja sitten päättynyt.

- Isän vei sota, kuolema aviomiehen ja toinen nainen kihlatun, Alanko puuskahtaa ja nauraa.

- En ole enää haikaillut miehiä! Kaikki ne minulta viedään.

Kirjailija

Anna-Liisa Alanko

Syntynyt Keski-Suomen Hankasalmella Säkinmäen kylässä vuonna 1935.

Opetusneuvos, filosofian tohtori.

Toiminut taideaineiden lehtorina ja äidinkielen didaktiikan yliassistenttina Joensuun yliopistossa. Väitöskirja Immi Hellénistä.

Yliopistouran jälkeen julkaissut 10 teosta tieto- ja kaunokirjallisuutta. Kirjoitti kirjallisuuskritiikkiä sanomalehti Karjalaiseen 70-80-luvuilla.

Lausuntataiteen pitkäaikaisia voimahahmoja Joensuussa. Piti ensimmäisen lausuntailtansa Helsingissä 1959. Ohjannut Joensuussa lausuntaesityksiä mm. kaupunginteatteriin.

Neljä lasta.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa