Perjantai, 20.4.2018 
Nella, Lauha
Kulttuuri

Kommentti: Kymmenen vuotta kriitikkona

Ahjo täyttää keväällä kaksikymmentä vuotta. Puolet tuosta ajasta olen kirjoittanut taidekritiikkejä. Ensimmäinen Karjalaisessa julkaistu kritiikkini on päivätty vuoden 2008 heinäkuulle.

Kritiikki on luonnollisesti Ahjosta, jossa oli esillä teoksia Inari Turkilta, Pia Salolta, Katja Skinnarilta, Kirsi Kuneliukselta, Anu Kauhaniemeltä.

Muistan näyttelyn hyvin. Muistan pandat, joilla ei ollut silmiä. Nyt ehkäpä ajankohtaisempia kuin silloin.

Kaikkia vuosien varrella Ahjossa näkemiäni näyttelyitä en muista, olen käynyt siellä säännöllisen epäsäännöllisesti avaamisesta saakka.

Läheskään jokaisesta näyttelystä en ole kirjoittanut.  Mutta se on selvää, että harvinaisen kovatasoisia näyttelyitä Ahjossa on vuosien varrella nähty.

Esimerkiksi pian pihan toisella puolella Taidemuseo Onnissa näyttelyavajaisia viettävä Tommi Toija nähtiin pikku-ukkoineen Ahjossa jo vuonna 2005.

Parhaiten mieleen jääneestä näyttelystä ei ole epäselvyyttä. Vuonna 2002 Ahjossa oli esillä teoksia isäni, toimittaja Jaakko Sorjosen taidekokoelmasta.

Muistan hyvin, miten tärkeä asia näyttely isälleni oli. Taide oli hänen henkireikänsä sairauksien iskiessä voimalla päälle.

Paikallisten taiteilijoiden ja taidetoimijoiden ideoima näyttely oli komea hatunnosto, jonka tiedän merkinneen isälleni valtavasti, vaikka hän pyrkikin suhtautumaan asiaan viileästi ja piilottelemaan poikamaista innostustaan päästessään kertomaan tarinoita kokoelmansa teoksista.

Kiitos ahjolaiset tuosta näyttelystä – ja 20 vuodesta. Toivotaan ainakin toiset 20 vuotta lisää.

Lisää tilaajille:

Kaksikymmentä vuotta täyttävän Taidekeskus Ahjon tuli palaa vahvana - kuvagalleria

Ampumaradasta taidegalleriaksi - Vuonna 1911 lyseon voimistelusaliksi rakennettu rakennus oli palaa maan tasalle vuonna 1981