Yön ritarin viimeinen paluu - Frank Millerin supersankariklassikko jatkuu raskaan sarjan toiminta-viihteenä

Frank Miller, Brian Azzarello, Andy Kubert, Klaus Janson
Batman – Yön ritari III: Herrakansa
Suom. Petri Silas. RW Kustannus 2018. 440 s.

Batman on kuollut. Niin ainakin luullaan. Gotham Citykin on vajonnut anarkian valtaan.
Samaan aikaan Teräsmiehen ja Ihmenaisen tytär Lara saa tohtori Palmerin alias Atomin palauttamaan pulloon kutistetut Kandorin asukkaat taas ihmisten kokoisiksi. Kandor on Teräsmiehen tuhoutuneen Krypton-planeetan pääkaupunki, josta Brainiac-niminen pahis teki elävän miniatyyrin.
Isä Quarin johtamat kandorilaiset ovat Teräsmiehen lailla viimeisiä kryptonilaisia. He osoittautuvat vallanahneiksi yli-ihmisiksi, jotka uhkaavat tuhota Gothamin asukkaat.
Asiaa pahentaa se, että kryptonilaisista tulee keltaisen aurinkomme alla supervoimaisia, aivan kuten Teräsmiehestäkin.
Kryptonilaiset vaativat vääräuskoisen Batmanin lunnaiksi Gotham Cityn tuhoa vastaan. Jääräpäinen antisankari ei siihen tietenkään suostu, joten vanhan ja raihnaisen viittaritarin on noustava vielä kerran taistelemaan oikeuden puolesta.
Yön ritari ei käy taistoon kuitenkaan yksin, vaan pakastettu, ikuista untaan uinuva Teräsmies herätetään jälleen henkiin. Mukaan liittyvät myös Ihmenainen, Salama, Vihreä lyhty, Vesimies ja tietysti Batgirl. Teini-ikäinen Lara asettuu vastustamaan vanhempiaan pahisten puolelle.
Luvassa on perinteikästä raskaan sarjan toimintaviihdettä, jossa veri lentää, lätty lätisee ja tiukoista tilanteista ei ole puutetta. Tarinan voineekin tulkita tutkielmaksi supersankarien toiminnan oikeutuksesta.

Frank Miller (s. 1957) on tavoittanut yli 400-sivuiseen, jättikokoiseen Herrakansa-sarjakuvakirjaansa trilogian ensimmäisen osan, vuonna 1986 julkaistun Batman: Yön ritari (The Dark Knight Returns) supersankariklassikon nostalgisen hengen. Sitä seurannut Yön ritari iskee jälleen (Dark Knight Strikes Again) vuosilta 2001–2002 jää selvästi uusintaosaa köykäisemmäksi.
Herrakansassa on yhdeksän osaa, joiden väleissä on toiset yhdeksän supersankareita syventävää lyhytstooria. Pitkä tarinankaari luo sopivasti tilaa fiilistelylle, joka tällaiseen hahmovetoiseen tarinaan kuuluukin. Lisäksi se tuo tilaa Millerin taiturimaiselle tarinankerronnalle ja tunnusomaiselle kuvitustyylille, jota Andy Kubert (s. 1962) taidokkaasti imitoi.

Parasta tarinassa ovat kuitenkin sankareiden väliset suhteet, joista saadaan ilahduttavan paljon irti. Erityisesti Teräsmiehen ja Ihmenaisen välinen suhde saa suorastaan hellyttäviä piirteitä. Lisäksi Ihmenaisen äitiys tuo kokonaisuuteen kaivattua lisäsyvyyttä.
Sen sijaan Isä Quar jää vaisuksi hahmoksi, vaikka ilahduttaakin tuoreena tuttavuutena puhkikaluttujen peruspahisten sijaan. Hahmo myös viittaa liian ilmeisesti uskonnollisen terrorismin suuntaan.
Suorasukaiselta vaikuttava asetelma saattaa tosin pelittää paremmin amerikkalaiselle kuin eurooppalaiselle lukijakunnalle.
Jos synkänpuoleisen, kypsään ikään ehtineen viittasankarin mahtipontiset seikkailut kiinnostavat, Herrakansa on sarjakuva juuri sinulle.