Keskiviikko, 21.11.2018 
Hilma
Kulttuuri

Kolumni: Taide hengittää muutosta yhteisöön

  • Vuokko Sajaniemi
Pari viikkoa sitten päätin aurinkoisena vapaapäivänä lähteä päiväretkelle Juukaan. Muistin kuulleeni, että paikkakunnalla asuu tunnettu kuvanveistäjä. Yhteystiedot Kauko Kortelaisen yleisölle avoimeen kotiateljeeseen löytyivät helposti - pirautin Kortelaiselle, ja hän toivotti minut tervetulleeksi.

Pian seisoin keskellä Karulan taidepihaa, Kortelaisen taiteen syntysijaa. Tilat ja työt esitteli minulle taiteilija itse.

Kortelaisen ateljee on vaikuttava paikka, josta yhdellä käynnillä ehtii saada vain pintaraapaisun.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pihamaa ja rakennukset ovat täynnään teoksia, jotka puhuttelevat ja pysäyttävät, saavat kävijän tietynlaiseen ajattomuuden tilaan.

Lähtiessäni Karulasta minulla oli tunne, joka usein merkittävän taidekokemuksen jälkeen valtaa mielen: rauhallinen, silti samalla ikään kuin järkytetty.

Kuin jokin minussa olisi hetkeksi repäisty sijoiltaan - irti arkisista raameista, oman pienen perspektiivin kotoisasta turvakehikosta.

Taiteella on voima merkityksellistää tila, jonka se alleen valtaa. Usein sillä on sama vaikutus myös ihmiselämään.

Parhaiten tämän aistii pitkän elämäntyön tehneissä taiteilijoissa, eikä 85-vuotias Kortelainen ole siinä poikkeus.

Käynti Karulassa ei tehnytkään vaikutusta ainoastaan teostensa vuoksi, vaan myös taiteilijan itsensä kohtaamisen tähden.

Nykyaika tarjoaa ylenmäärin puuduttavaa viihdettä, tasapäistävää täytettä tyhjille hetkille, mutta hyvin vähän todellista hengen paloa, syvää omistautumista asioille.

Kun tapaa ihmisen, joka välittää tätä koko olemuksellaan, saattaa se herättää itsessäkin jotain unohdettua.

Viikkoa myöhemmin löysin itseni Juuan kunnantalolta, Kortelaisen taiteilijan taivalta esittelevän Taiteilijan tarinaa kuvina -kirjan julkistamistilaisuudesta.

Ulkona vihmoi sade, mutta sisälle oli kerääntynyt iso lämminhenkinen joukko Kortelaisen taiteen ystäviä ja tukijoita.

Nyt näin taiteilijan toisessa roolissaan: henkilökohtaisen tilan sijaan julkisessa, ihmisten parissa, keskellä omaa yhteisöään.

Monesti taiteenteko nähdään sisäänpäinkääntyneenä, vetäytyvänä prosessina. Taiteilija kuitenkin harvoin on yhteisöstä irrottautuva erakko.

Ja vaikka taide usein tarjoaakin sekä tekijälleen että kokijalleen hitaan, sisäisen kokemuksen, on tuo hitaus vain näennäistä.

Seesteisyys sinänsä voi olla yhtä hyvin radikaalia, on kuvataiteilija Ville Laaksonen kuvannut tätä. Vallankumous tapahtuu mielessä ja mitä herkemmän ja hienoviritteisemmän aistimuksen kautta se tapahtuu, sitä erityisemmäksi kokemus usein myös muodostuu.Kun mieli herkistyy taideteoksen välityksellä, kyseessä on voimakas tapahtuma, joka voi muuttaa ihmisen ajattelua pysyvästi koskien elämää laajemminkin.

Taide aktivoi ihmisissä ja yhteisöissä kasvua, luovuutta ja liikettä.

Se puskee aistit ja ajattelun toimimaan - rohkaisee kyseenalaistamaan, keskustelemaan, ymmärtämään ja kokemaan. Ei aivan pieniä asioita, ja takuulla sellaisia, joita millä tahansa elämänalalla tarvitaan.

Usein ajatellaan, että todellisen muutosvoiman tunnistaa metelistä, mahtipontisuudesta ja ylevistä sanoista. Kortelainen muistutti minua siitä, että näin ei ole. Joskus tavat, joilla yhteiskuntaan hengitetään kasvun ja muutoksen mahdollisuuksia, ovat vaikeasti havaittavia. Suurin merkitys saattaa olla sillä, mikä ihmismieltä hiljaisuudessa puhuttelee.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa