Tiina Lymi on tämän elokuvan hengen luojatar ja ohjaa huomattavasti syvällisemmin Mielensäpahoittajan tarinaa kuin edellisen elokuvan ohjauksesta vastannut Dome Karukoski.
Sen lisäksi, että Lymi ohjaa herkästi ja tarkasti, hän on vastannut myös roolituksesta. Rooleihinsa harkitusti valitut näyttelijät ovat kiittäneet ohjaajaa ja tekevät kaikkensa.
Se näkyy ja ennen kaikkea tuntuu halki elokuvan.
Pääroolissanähtävä Heikki Kinnunen ei astu edellisessä elokuvassa Mielensäpahoittajaa näytelleen Antti Litjan saappaisiin.
Taiturimaisella Kinnusella on roolissaan ihan omat kumpparinsa jalassa ja ikiomanlaisensa karvareuhka päässänsä.
Alkukuvasta lähtien veteraaninäyttelijä ottaa valkokankaan haltuunsa ja kypsyttää henkilöhahmoaan upealla tavalla.
Kinnusen läsnäolo kameran edessä on kerrassaan komeaa koettavaa.
Upean vastinparin Kinnunen saa nuoresta näyttelijättärestä Satu Tuuli Karhusta, joka näyttelee Mielensäpahoittajan pojantytärtä tyylikkäästi ja vaikuttavasti.
Lymin ratkaisu ottaa juuri Karhu tähän toiseen päärooliin on loistava ratkaisu.
Elina Knihtilä, Jani Volanen ja Iikka Forss tekevät takuuvarmaa työtä rooleissaan, joissa liikutaan sujuvasti pöyhkeästä menestyjien inhorealismista tosielämän realiteetteihin.
Valkokankaalla on siis oivallinen mahdollisuus nähdä elämänkokoista draamaa, taidolla ohjattuna, tyylillä näyteltynä ja tunteikkaasti kerrottuna.
Ja vaikka kyseessä onkin ehkä maailman suomalaisin elokuva, on läsnä kaiken maailman ihmisyyden perusasiat - usko, toivo ja rakkaus.
Kriitikko antaa elokuvalle täydet viisi tähteä.
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Ohjaus Tiina Lymi. Rooleissa Heikki Kinnunen, Satu Tuuli Karhu, Elina Knihtilä, Jani Volanen, Iikka Forss.