Lauantai, 22.9.2018 
Mauri
Kulttuuri

Vuosien veistokset filmille - Kylillä-dokumenttifestivaaleilla esitetään Kolin veistospuiston tekemisestä kertovan sarjan ensimmäinen osa

  • Sanna Jääskeläinen
  • P&H Humberg
Lasse Martikainen työstää Minotauros-veistosta työpajallaan. Taustalla Lapinlahden taidevalimon valumestari Jyrki Roivainen. Lasse Martikainen työstää Minotauros-veistosta työpajallaan. Taustalla Lapinlahden taidevalimon valumestari Jyrki Roivainen.
Kolin metsien, vaarojen ja kansallismaisemien syleilystä voi löytää edelleen toimeliaita asialleen omistautuneita taiteilijoita ja kulttuurintekijöitä, joissa Suomen taiteen kultakauden aikainen palo Kolin maisemiin ja luovaan tekemiseen elää edelleen. Kaksikko Joona Sarisalmi ja Lasse Martikainen työstävät parhaillaan dokumenttisarjaa Kolin puutarhan kupeeseen nousevasta veistospuistosta.

Puutarhan omistaja, hortonomi Lasse Martikainen on vuodesta 2016 lähtien luonut näyttäviä veistoksia hehtaarin alaiselle kesantopelolle.

Veistoksia on tarkoitus tehdä yhteensä kymmenen, ja pellosta kaavaillaan sen valmistuttua uutta matkailunähtävyyttä Kolille.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kun Martikainen kohtasi elokuva- ja tv-alaa opiskelleen, nykyisin Kolin Keidasta luotsaavan Joona Sarisalmen kaksi vuotta sitten, syntyi ajatus dokumenttisarjan tekemisestä.

Sarjan ensimmäinen osa on nähtävillä tänään maakuntapäivänä 25. syyskuuta Kolin Luontokeskus Ukossa, Kylillä-dokumenttielokuvafestivaaleilla.

- Itse asiassa festareilla esitettävä dokumentti on hiukan pidempi kuin itse sarjan ensimmäinen osa. Ajatuksena on, että jokaisesta veistoksesta tehdään oma noin 30-40 minuutin mittainen jakso. Myös täyspitkä 90 minuutin dokumentti tekeillä on, kertoo Sarisalmi.

Martikainen on veistotaiteen alalla itse oppinut tekijä. Jokainen puistoon tulevasta kymmenestä veistoksesta valmistuu eri materiaalista ja eri menetelmin. Kylillä-dokumenttifestivaaleilla nähtävässä sarjan ensimmäisessä osassa seurataan Minotauros-pronssivalun valmistumista.

Dokumentin pääosassa ovatkin veistokset ja niiden synty. Taiteilijana vähäsanainen Martikainen jättäytyy kuvauksen kohteena taka-alalle.

- Kun ovat vähentäneet maataloustukia, täytyy noille pelloille keksiä jotakin muuta käyttöä. Haluan myös tuoda esille omaa osaamistani. Jos veistosten tekemisestä vaikka joku dokumentin nähnyt innostuisi, Martikainen kertoo.

Ohjaaja Sarisalmi on Martikaisen kanssa samoilla linjoilla.

- Lasselta idea lähti ja hän ehdotti, että pääosassa dokumenttisarjassa ovat veistokset itse. Se käy minulle. Kuvaukset on aloitettu silloin, kun Lasse peltoa alkoi muotoilla ja kyntää. Nyt olen kuvannut kaksi vuotta ja vielä kaksi vuotta kuvattavaa on jäljellä, Martikainen kertoo.

Kun Kolin keitaalla ja puutarhalla kevät- ja kesätyöt päättyvät ja pimeä aika Suomeen saapuu, jää puutarhuri Martikaisella aikaa veistosten tekemiseen.

Silloin myös Sarisalmi nostaa kameran olalle.

- Lasse työskentelee pääasiassa omassa pihassaan, ulkorakennuksiin ja navettaan on rakennettu ateljeetilat. Kun Lassen tekemisiä seuraa, huomaa äkkiä, että kyse ei ole mistään amatöörin puuhastelusta. Tieto- ja taitomäärä on häkellyttää, Sarisalmi kertoo.

Taustatyötä ja tietoa Martikainen kertoo keränneensä internetistä ja alan kirjallisuudesta.

- Lukioaikoina taisi olla kivenveistokurssi. Siitä lähtien, 2000-luvun alusta, olen veistostaidetta tehnyt. Kolilla asuvalta kivenveistäjä Jukka Tommilalta olen saanut apua ja ohjausta, Martikainen kertoo.

Ohjaaja Sarisalmi ja taiteilija Matikainen kertovat, että dokumentin yksi keskeinen tavoite on lisätä tietoutta veistostaiteesta ja sen tekemisestä.

Tarkoituksena on dokumentoida luova prosessi alusta loppuun sen kaikkine käytännön vaiheineen.

Esimerkiksi dokumenttisarjan ensimmäisessä osassa työstettävän puolitoistametrisen Minotauros-pronssiveistoksen tekemiseen kuului seitsemän erilaista työvaihetta, joista jokainen kestää monia kymmeniä tunteja.

- Minulla on tietysti leikkaajana ja editoijana vastuu siitä, että pystyisin edes hieman lisäämään katsojan ymmärrystä siitä, kuinka paljon aikaa yksittäisen teoksen tekemiseen kuluu. Koska veistokset ovat suhteellisen liikkumaton kohde, olen pyrkinyt kameratyöskentelyllä tuomaan liikkeen tuntua kuvaan ja asettumaan katsojan rooliin, Sarisalmi kertoo.

Vuonna 2010 medianomiksi valmistunut Sarisalmi työllisti itsensä vuosia ennen Kolille tuloaan muun muassa musiikkivideoita tehden.

- Niiden tekeminen on aika perinteistä montaasitekniikalla työskentelyä. Siitä on tietysti apua myös dokumentin teossa. Musiikkivideoiden tekemiseen kyllästyin kuitenkin lopulta, koska kuvaajan ilmaisua sitoo pitkälti biisin sisältö ja rytmi.

Elokuvan tekeminen on ollut aina Sarisalmen tavoitteena.

- Sen alan työt ovat pääasiassa Helsingissä ja alalla toimitaan aikalailla kisällimallin mukaan. Homma etenee käytännössä niin, että ohjaajaksi haluava joutuu työskentelemään kauan avustajana tai assistenttina, ennen kuin tositoimiin pääsee. Oma ilmaisu on sidottu muiden näkemyksiin, Sarisalmi kertoo.

Helsinki ja kisällipestit eivät Sarisalmea kiinnostaneet. Nyt tekeillä oleva dokumenttisarja on ohjaaja-kuvaajan ensimmäinen itse toteutettu projekti dokumentin saralla.

- Dokumentti on vapaampi muoto ja voin itse vaikuttaa sen rakenteeseen ja sisältöön. Aikarajoitteitakaan ei musiikkivideoiden tapaan ole, Sarisalmi kertoo tyytyväisenä.

Maakuntapäivän kunniaksi kaikki Karjalaisen verkkosivujen jutut ovat tänään vapaasti luettavissa ilman tilaajatunnuksia.