Lauantai, 17.11.2018 
Einari, Eino
Kulttuuri

Pirstaleinen pudotus - Anna Erikssonin seksin ja kuoleman teemoja käsittelevä elokuva M sai ensinäytöksensä Venetsian elokuvajuhlilla

  • Kalle Kinnunen / STT
Anna Erikssonin elokuva M kisaa Venetsian elokuvajuhlilla muun muassa parhaan esikoisohjauksen palkinnosta. Anna Erikssonin elokuva M kisaa Venetsian elokuvajuhlilla muun muassa parhaan esikoisohjauksen palkinnosta.

Anna Erikssonin esikoiselokuva M näytettiin Venetsian elokuvajuhlilla keskiviikkona lehdistölle. Torstaina oli edessä varsinainen maailmanensi-ilta. – Kyllä jännittää. En ole nähnyt viimeisteltyä versiota näin isolla kankaalla, Eriksson kertoo Venetsiassa.

– Tietyt kohtaukset ovat minullekin yhä vaikeita katsoa.

Laulajana ja pop-säveltäjänä tunnettu Eriksson teki elokuvaa omakustanteisesti viiden vuoden ajan. Se lähetettiin tarjolle Venetsian elokuvajuhlien Critic’s Week -esityssarjaan, joka koostuu haastavista ja vaikeistakin teoksista. Kuraattori Giona Nazzaro piti elokuvasta oitis.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Hän kirjoitti keväällä pitkän ja innostuneen meilin. Mutta kun odotimme varsinaista myöntävää päätöstä, tulimme puolittain hulluksi, Eriksson kuvailee.

Lopullinen hyväksyntä tuntui Erikssonista epätodelliselta. Esikoisteos pääsi erittäin korkeatasoiseen tapahtumaan, jonka seulaa ei ole läpäissyt 2000-luvulla kuin muutama suomalainen, viimeksi Jukka-Pekka Valkeapää elokuvillaan Muukalainen (2008) ja He ovat paenneet (2014).

M kertoo periaatteessa Marilyn Monroesta, mutta se ei ole juonellinen kertomus saati elämänkertaelokuva.

– Ajattelin kauan tekeväni kollaasimaista työtä tai videotaidetta. Elokuvallinen muoto syntyi kokeilemalla, Eriksson sanoo.

Hän esiintyy pääosassa itse. Roolihahmo ei ole tosielämän Marilyn, vaikka muistuttaa tätä.

– Monroessa kiehtoi seksuaalisuuden ja kuoleman teema, Eriksson arvioi.

– Ajatus on, että päähenkilö on joutunut limboon, kuoleman maailmaan. Tuo vaikutelma syntyy pirstaleisuudesta.

Monroe on lähtöpiste, josta irtoaa ideoita ja tunnetiloja. Critic’s Weekin tiedotteessa kuraattori Nazarro kuvailee M:n olevan body horror -elokuvaa David Cronenbergin ja ranskalaisen erotiikkakauhupioneerin Jean Rollinin hengessä.

Toisaalta elokuvan kuvaileminen Marilyn-aiheiseksi saattaa herättää pettymyksiä.

– Kukaan ei ole niin sanonut, mutta varmaan moni niin ajattelee. Kaikilla on oma ideansa Marilynista, eikä tämä elokuva vastaa useimpien käsitystä, Eriksson pohtii.

Visuaalisia inspiraation lähteitä kysyttäessä Eriksson mainitsee valokuvaaja Philip-Lorca diCorcian sekä ohjaajat Gaspar Noén ja David Lynchin.

Erikssonille epämukavimmat hetket olivat hyvin paljastavia alastonkohtauksia, joista on Suomessa ehditty jo kertoa. Niiden tunnelma on synkkä ja kliininen.

– Yhdistän Marilyniin ja hänen kohtaloonsa voimakkaasti väkivallan. Alastomuus on osa sitä. Asian esittämisessä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kesäleningissä kohtausten vaikutelma olisi hyvin erilainen, Eriksson sanoo.

– Olin valmistautunut, että asia nousee otsikoihin.

Odotukset Suomessa ja maailmalla ovat lähtökohtaisesti erilaisia. Venetsiassa kansainvälinen yleisö ei elokuvaa katsoessaan ajattele Erikssonia pitkän uran tehneenä laulajana, vaan arvioi teosta sen ehdoilla.

Erikssonin keskiviikko kului haastatteluja antaessa. Edessä olivat muun muassa Italian Rolling Stone -lehden kuvaukset sekä Suomen suurlähetystön järjestämä illallinen.

Seuraavaa elokuvaansa Eriksson toivoo pääsevänsä kuvaamaan keväällä. Hän harkitsee Suomen elokuvasäätiön tuen anomista, yhdellä ehdolla.

– Kunhan he eivät puutu mihinkään sisällössä, Anna Eriksson toteaa.



Kaikki valkokankaat eivät kiinnosta

Anna Erikssonin elokuvan M Suomen ensiesitys on syyskuun lopulla Helsingissä Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla.

Eriksson kertoo, että Finnkino on ehdottanut näytösten järjestämistä useissa kaupungeissa. Ajatus on kuitenkin tuntunut vieraalta. M on Erikssonin mukaan enemmän festivaali- ja taideympäristön kuin monisaliteatterien elokuva.

– Olisiko se ehkä enemmän tirkistelyä, Eriksson pohtii levitystä kaupallisissa teattereissa.

Elokuvan intiimiä tunnelmaa tukee se, että Eriksson teki sitä kahdestaan valokuvaajamiehensä Matti Pyykön kanssa. Eriksson käsikirjoitti, ohjasi, näytteli, leikkasi ja muun muassa sävelsi musiikin.

Pyykkö vastasi kuvauksesta Canonin digitaalikameralla. Budjetin pienuudesta huolimatta Eriksson sanoo saavuttaneensa ne kuvat, joita halusi luoda.

– On upeaa, että pienimuotoisestikin voi tehdä visuaalisesti voimakasta materiaalia.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa