Tiistai, 26.3.2019 
Manu, Manne, Immo
Kulttuuri

Mikko Saarela Karjalaisen haastattelussa syksyllä 2017: ”Minussa on aina asunut pieni kansakoulunopettaja”

  • Suonna Kononen
  • Suonna Kononen
Mikko Saarela Turussa vuonna 2017. Mikko Saarela Turussa vuonna 2017.

Eppu Normaali -yhtyeen alkutaipaleen basisti ja sanoittaja Mikko Saarela menehtyi perjantaina. Karjalainen haastatteli Saarelaa lokakuussa 2017 Turun kirjamessuilla. Julkaisemme tuon haastattelun nyt kokonaisuudessaan.

Haastattelu liittyi juuri julkaistuun Eppu Normaalin sanoituksista kottuun kirjaan Eppu Normaali – Kaikki sanat.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mikko Saarelan tekstit siivittivät Eppu Normaalin lentoon

Rock: Pop-kansanvalistajasta on tullut oikea opettaja.

Mikko Saarela halusi opettaa yhden sukupolven ajattelemaan kriittisesti. Siltä ajatukselta ei voi välttyä, kun selailee Eppu Normaalin sanoituksista koottua uutta kirjaa.

Saarela oli ylöjärveläisyhtyeen pääsanoittaja neljän ensimmäisen albumin ajan. Eppujen basistin toimesta hän oli opiskelukiireiden takia siirtynyt syrjään jo kahden ensimmäisen pitkäsoiton, Aknepopin (1978) ja Maximum Jee & Jeen (1979) jälkeen.

Nuori pop-kansanvalistaja puuttui irvailevalla otteella, Helismaan–Vainion–Leskisen linjalla tarkasti riimitellen 70-luvun Suomen vanhoillisuuteen ja militarismiin, luonnon tuhoamiseen, Neuvostoliiton kumarteluun ja edistysuskoon.

Edelleenkin Eppujen keikoilla hoilataan Saarelan rivejä. ”Päppäpädä-päädäppäppää, nyt pidetään ikävää.” ”Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa.”

Viidennellä albumilla Tie vie yhtye muutti työmetodejaan. Etäsanoittaja Saarelasta luovuttiin, laulaja Martti Syrjä alkoi kirjoittaa kaihoilevia lyriikoitaan, joilla Eput sementoivat lopullisesti kansansuosionsa.

– Martti on surumielinen ja melankolinen, mutta väistää surkeimman jollotuksen. Hän osaa käsitellä hienostuneesti kaipuun, surun ja menetyksen teemoja, Mikko Saarela kehuu nyt vanhaa bändikaveriaan.

– Juicesta ei saisi puhua pahaa, mutta kyllähän jotkut hänen biisinsä tänä päivänä... Kaikki menee pieleen, musta aurinko nousee ja kukaan ei mua rakasta.

Suomalaisen rockin Pete Bestiä Mikko Saarelasta ei ole koskaan saanut – siis traagista, ennen yhtyeen jättisuosiota poistippunutta jäsentä, jonka elämä olisi jäänyt elämättä.

Saarela suomalaisti Eppujen jälkeen futuristipoppia Organissa, outlaw-kantria Freud Marx Engels & Jungissa ja zydecoa U-Bayoussa. Uusien musiikkityylien haarukointi jatkui: moni muistaa Saarelan toiminnan maailmanmusiikin puolesta.

– Minussa on aina asunut pieni kansakoulunopettaja. Täytyy valistaa ja soittaa muillekin, että kuulevat, hän hymyilee.

Kansanvalistus oli selkeää jo Epuissa, vaikka yhtye kannusti aina myös hauskanpitoon. Millä mielellä Saarela ajattelee nuorena poikana tekemiään tekstejä?

– Nuoren miehen angstia, raivoa ja huumoria. Vähän lapsellistakin välillä se meininki. Tässä kun kuuttakymppiä lähestyy, niin en kirjoittaisi enää sellaisia...

– Punk antoi meille välineen metelöidä vuorostamme. Progemuusikot olivat aloittaneet 60-luvulla rautalangalla ihan yhtä vähin taidoin. Miksi meidän olisi heti pitänyt olla yhtä hyviä kuin he olivat 70-luvulla monta vuotta soitettuaan.

Monesti suomalaisesta uudesta aallosta muistetaan Pelle Miljoonan kantaaottavuus, mutta kyllähän Mikko Saarelakin oli pedagoginen.

– Kai mä olen sitten kansakoulunopettaja alun alkaen. Sellainenhan musta lopulta tuli.

Mikko Saarela toimii opettajana Helsingin Suutarinkylän peruskoulussa, maantiedon ja biologian opettajana.

– Valistan pienempää joukkoa syvällisemmin.

 

Vaikka ihmiskunnan kaikki viisaus on laajemmin saatavilla kuin koskaan ennen, ei meininki tunnu muuttuvan. Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Mr. Allikko päihittää edelleen Mr. Ojan. Onko Mikko Saarela toivoton?

– Populismin ja suoranaisen fasismin nousu on yllättänytkin. Se on huolestuttavaa, oikeasti. Fasismia on kokeiltu, sillä ei ole saatu hyviä ratkaisuja aikaan. Kannattaisi katsoa historiaa, taas kerran.

– Onneksi suomalaiset eivät ole lopullisesti koskaan repsahtaneet ääriliikkeisiin. Punakapina hävittiin, fasismikapina hävittiin, kommunismin vaaran vuosista ei seurannut kommunismia. 70-luvun stalinistit eivät päässeet enemmistöön edes omassa puolueessaan.

Monessa asiassa, josta Mikko Saarela on rähjännyt, on tapahtunut edistystäkin.

– Ydinvoima ei ole enää niin hyväksyttyä. Vesistörakentamista kritisoidaan. Otsonikerros ei pienene. Asioille voidaan tehdä jotain, en ole toivoton. Pitäisi jaksaa sauhuta. Se on nuorempien tehtävä, Saarela hymyilee.

Vieläkö Saarela seuraa suomalaista rockia?

– Radio Suomesta kuulen oikeastaan vain tätä uudempaa kotimaista. Kyllä siellä on hyviä, esimerkiksi nämä nuoret likat, Chisu ja Mariska. Mariskan töissä on huumoria, josta pidän. Ja Samae Koskinen on kauhean positiivinen ilman selittelyä. Se on arvostettavaa, kun vertaa sitä synkkien, keski-ikäisten rokkareiden kyyniseen, negatiiviseen synkkämielisyyteen.

Sellaisiahan me olemme, naamat kuin ois syöty yoghurttia.

eppucferfergKarjalainen20171016 Eppu Normaalin keikkabussissa 70-luvulla. Vasemmalta Martti Syrjä, Juha Torvinen, Pantse Syrjä, Mikko Saarela ja Aku Syrjä.

Mikko Saarelan parhaat Eppu-riimit:

Pioneereille olen fascisti / Ja fascisteille pioneeri / Kaikki pikku runkkarit huutaa lokeroistaan / Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan

Rääväsuita ei haluta Suomeen (1978)

Mitä suomalaiset tekee demokratialla / Kun ei ne sitä käyttää uskalla / Byrokratianne ootte ansainneet / Ja Armi Aavikkonne jee jee jee / Haistakoot vitun koko Suomen kansa / Se on itse menettänyt valtansa / Perkeleen hullut luulee vielä kapinoivansa / Kun ne Irwinille kantaa rahansa

Suomi ryömii (1978)

Älkää kaljaa lantatko / Tai pommin laukaisette / Jos kaljan tuloon tulee lakko / Ruumisarkkunne aukaisette / Jos kaljahuuruista herätätte maan / Kansan päät voi alkaa vaikka toimimaan

Kaljanlanttauslaulu (1979)

Suomalaiset ovat hyvin harrasta kansaa / Ne kirkonmenot aina aikaan saa / Oli seurat, sirkus taikka huumoria hurttia / On naamat kuin ois syöty yoghurttia

Pidetään ikävää (1979)

Sull’ on kivääri / Ja mulla kitarakamat / Molemmilla välineillä / Tarkoitukset samat / Molempi on varapippeli

Kitara ja kivääri (1979)

Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa / Tottahan toki muun muassa Olkiluodossa / Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri / On täydellisiä joka nippeli ja rööri

Suomi-ilmiö (1980)

Itkettää meitä luonnondiggareita / Kun kosken kuohuissa kelluu kikkareita / Sisimmissämme terä pistelee / Kun sorsa öljyssä räpistelee / On tehtailla teknologia ja data / Mutta kuitenkaan ne ei noudata / Vesilakia

Puhtoiset vesistömme (1980)

Sillanpäätä taata / Ei kiväärillä saata / Olemalla toista maata / Voi olla kaatajana Saatanan / Tai kaatua

Warsova (1981)

Sivari järkeistetään / Kun sinne päästetä ei ketään / Jää vain raukat rajat / Kun kaikki maailmanparantajat / Ei tartu torrakkaan / Vuoksi maansa rakkaan / Vaan sivarissa lymyilee / Mut äitini vain hymyilee

Raukat rajat (1981)

Voi Väinöä, voi Ainoa / Voi vuosimiljoonan painoa

Kuuvartalo yöllä (1981)

Ei lohta enää kohta / Syö kuin yhtiön johtajat / Jotka joet patosivat / Kutupaikat katosivat / Onpa irvokkaat ajat

Haavoittunut polvi (1981)

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa
{desktop}
{/desktop}