Lauantai, 17.11.2018 
Einari, Eino
Kulttuuri

Elämän arvaamattomuus

  • Eija Komu

Kanerva Tuominen: Inhimillisiä illuusioita. Novelleja, Kustannuskynnys 2011, 231 s.

Ukrin puheenjohtajan Kanerva Tuomisen Inhimillisiä illuusioita on hänen esikoisteoksensa. Se on alaotsikoitu reippaasti novelleiksi, mutta monet teksteistä ovat pikemminkin kertomuksia. Niissä korostuvat elämän katoavuus ja arvaamattomuus. Paikannimistö on enimmäkseen pohjoiskarjalaista.

Ajoittain kerronnan huumori, varsinkin musta huumori, on Kanerva Tuomisen valtti. Niinpä vanhempi konstaapeli Koskinen edistyy urallaan: kärpäsen tappaminen paikallislehdellä ei onnistu, mutta lompakolla se onnistuu. Lopulta hän saa hankittua kärpäslätkänkin.

Perinnössä on kaivattua dynamiikkaa. Sen alussa on preesensmuotoinen unirakenne, ja teoksen yleinen nostalgispohjainen vire saa tummia sävyjä. Äidin toivoessa pojastaan samanlaista kuin isästään tämä kivahtaa: ”Vetäisin itseni kiikkuun vai? Siellähän roikkuu ladossa se sama köysikin vielä. Isältä pojalle! Sehän on perinne täällä maaseudulla.”

Toivo täynnä torstaita kertoo kirjaimellisesti Toivosta, joka on monen toivo mutta itselleen enimmäkseen epätoivo, sillä ”hän oli aina ollut hiljainen hyväksyjä, kaikkien käyttämä kynnysmatto. Viidenkympin villityksen sijaan hänelle alkoi tulla mitta täyteen kiltteydestä. Moni asia oli mennyt pieleen siksi, että hän oli sallinut tapahtuneen ja halunnut miellyttää muita”.

Novelli on taitolaji. Tällä kertaa jännitteisyyttä ja intensiteettiä jää kaipaamaan. Dialogissa voisi olla enemmän vivahteita, ja siksi henkilöhahmot jäävät tasapaksuiksi. Kieliasussa olisi ollut runsaastikin huolittelemisen varaa.

 
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa