Keskiviikko, 18.9.2019 
Tytti, Tyyne, Tyyni
Kulttuuri

Meks? Seks. Seksmeks! – joensuulainen Sanna Hukkanen ja Anna Voronkova elvyttävät vähemmistökieliä sarjakuvan avulla

  • Taru Väänänen
  • Riikka Hurri
Yhteistyö sai alkunsa, kun Anna Voronkova (vas.) oli tutustumassa Sanna Hukkasen pitämään sarjakuvatyöpajaan Petroskoissa. Nyt työn alla on ollut myös kirja pidetyistä työpajoista. Yhteistyö sai alkunsa, kun Anna Voronkova (vas.) oli tutustumassa Sanna Hukkasen pitämään sarjakuvatyöpajaan Petroskoissa. Nyt työn alla on ollut myös kirja pidetyistä työpajoista.

Otsikko on ersää ja tarkoittaa ”miksi”, ”siksi” ja ”sen takia”. Tämän vinkeän kulmikkaan sanayhdistelmän sarjakuvataiteilija Sanna Hukkanen nimeää yhdeksi kielisuosikikseen.

Kyse on Mordvan tasavallan toisesta vähemmistökielestä. Sen puhujia on yhä puolisen miljoonaa. Sekään ei ole kovin paljon, mutta useiden suomalais-ugrilaiseen sukuun kuuluvien kielten kohdalla tilanne on vielä huomattavasti lohduttomampi.

Joensuussa asuva Sanna Hukkanen ja moskovalainen kääntäjä ja kieliaktivisti Anna Voronkova ovat viime vuosina kiertäneet tiiviisti Venäjällä, Virossa, Norjassa ja Suomessa. Elävä kieli -projektin tarkoituksena on edistää uhanalaisten suomalais-ugrilaisten kielten käyttöä, työvälineenä on sarjakuva.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Olosuhteet matkoilla ovat olleet varsin vaihtelevat.

Elokuun alussa he vierailivat Länsi-Siperian Hanti-Mansiassa etnokulttuurileirillä pitämässä nuorille sarjakuvatyöpajoja. Matkaa kaksikko taittoi pitkään, ja sähkötön kylä löytyi lopulta keskeltä suota. Seudulle osuneet tulvat veivät telttaleirin saunan mennessään.

Kylän nuorilta kielet, hanti ja mansi, ovat kadonneet, mutta matkallaan he kohtasivat myös ilahduttavia poikkeuksia. Voronkova näyttää kehyksiin laitettua kuvaa nuoresta pojasta, jonka kotikylässä asui 30 mansia puhuvaa, kaikki pojan sukulaisia. Matkaan mahtui myös tragiikkaa.

– Kun olimme leirillä, viisi näistä sukulaisista hukkui veneonnettomuudessa.

  2102820 Sanna Hukkasen ja Anna Voronkovan käsissä olevat taulut ovat paraikaa esillä Helsingissä. Joensuussa näyttely nähtäneen ensi vuoden puolella.

Suomalais-ugrilainen kieliperhe on maantieteellisesti laaja, ja siihen kuuluu 18 kieltä, joista suomi, viro ja unkari ovat valtiollisia kieliä. Vähemmistökieliä ovat ersän, hantin ja mansin lisäksi esimerkiksi karjala, komi, mari, udmurtti ja saamen kielet.

Pienimmän kieliryhmän Hukkanen ja Voronkova kohtasivat Luutsan kylässä Suomenlahden rannalla. He tapasivat joitakin harvoja yli 80-vuotiaita asukkaita, jotka vielä puhuivat äidinkielenään vatjan kieltä. Sarjakuvaa tehtiin siis käytännössä kuolleella kielellä.

– Nuorten aktiivisuus oli ilahduttavaa. Alle 30-vuotias joukko on alkanut opiskella kieltä uudelleen, Voronkova kertoo.

Tilanne on samanlainen alueen toisen kielen, inkeroisen, kanssa. Elvytystyön vaikeutena on se, että nuoret lähtevät kylistä suurempiin kaupunkeihin.

Paremmin on onnistuttu aivan toisaalla, Inarijärven ympäristössä. Inarinsaame on saatu nousuun etenkin kielipesätoiminnan ansiosta. Kielen puhujia on joitakin satoja.

 

Työpajoissa sarjakuvia piirtävät niin kieliaktiivit, opettajat, toimittajat kuin päiväkotien ja museoiden työntekijätkin. Venäjällä ihmiset eivät ole aina oikein tienneet, miten suhtautua sarjakuvien tekemiseen, sillä Neuvostoliiton aikana niillä oli maine länsimaisen propagandan välineinä.

Kuvan voima ja potentiaali on saanut tekijät innostumaan, ja lopputulos on voimaannuttava, Hukkanen luonnehtii.

Aiheiden kirjo vaihtelee. Osa sarjakuvista esittelee tietyn kielialueen piirteitä, toiset kertovat tarinan, joista osa on hyvin henkilökohtaisia ja koskettavia.

Venäjällä työpajat ovat antaneet mahdollisuuden historian, kuten Neuvostoliiton aikaisten väestön pakkosiirtojen, käsittelemiseen.

Nuoret ottavat mielellään kantaa kielen tilaan ja siihen, miten kieltä voisi nykyajassa käyttää. Myös luonnosta ja sen kunnioituksesta on piirretty paljon.

– Esimerkiksi riistan pyytäminen sen sananmukaisessa tarkoituksessa on monissa kulttuureissa vielä elävä perinne, Hukkanen sanoo.

Sanna-Hukkanen004Karjalainen20190908

Sanna-Hukkanen005Karjalainen20190908 Sanna Hukkanen työstää parhaillaan myös karjalankielistä lastenkirjaa.

Sarjakuvista koottu näyttely on kiertänyt yliopistoilla, kirjastoissa ja festivaaleilla muun muassa Venäjällä ja Virossa.

Kuluvana viikonloppuna näyttely on ollut ensi kertaa esillä Suomessa, Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Se tulee syyskuun ajaksi esille myös Kulttuurikeskus Stoaan.

Joensuussa näyttely nähtäneen ensi vuoden puolella. Vuoden alussa tulossa on myös kirja, johon kootaan näyttelymateriaalin parhaat palat ja tietoa eri kielialueista.

Projektin taustalla vaikuttaa joensuulainen osuuskunta Myötävoima. Rahoitusta on tullut muun muassa Koneen säätiöltä ja M. A. Castrénin seuralta. Osa työpajojen järjestäjistä on kutsunut kaksikon paikalle omalla kustannuksellaan.

– Vaikka rahoitus loppuu, projekti näyttää tällä tavoin saavan jatkoa, iloitsee Hukkanen.

2102694 Dima Harakan sarjakuva inkeroiseksi vuodelta 2018. ”Kunnioita tapojamme!” sanoo otsikko.

Metsänpeitto julkaistaan karjalan kielellä

Sanna Hukkanen sai hiljattain vuoden mittaiset työskentelyapurahat sekä Taiteen edistämiskeskus Taikelta että Suomen kulttuurirahastolta.

Kahden vuoden aikana on määrä synnyttää Elävä kieli -projektin työpajamatkoihin liittyvä kirja, joka yhdistelee päiväkirjakerrontaa ja sarjakuvaa.

Hukkasen ja Inkeri Aulan vuonna 2018 ilmestynyt Metsänpeitto-albumi julkaistiin huhtikuussa Venäjällä. Tulossa on myös karjalankielinen versio, Hukkanen paljastaa.

– Se ilmestyy Karjalan kielen seuran kautta. Aikataulua ei ole vielä lyöty lukkoon. Muitakin tunnusteluja on ilmassa.

Venäjällä Metsäpeitto on mennyt hyvin kaupaksi. Hukkanen on ilahtunut siitä, että albumia on tarjolla suurissa kirjakaupoissa.

– Suomessa sarjakuvaa on nykyään hirveän vaikea saada kirjakauppoihin, osastoja pienennetään koko ajan. Venäjällä taas sarjakuvat ovat nousussa.

Metsänpeiton kääntäjä Anna Voronkova vahvistaa havainnon.

– Venäjällä luotetaan enemmän ulkomaisen sarjakuvan laatuun kuin omiin. Tiedetään kustantamon olevan varma siitä, että se myy.

Venäläisten nykytekijöiden jäljestä Hukkanen pitää. Esimerkiksi hän ottaa Victoria Lomaskon, jonka uusin kirja julkaistaan Suomessa myöhemmin tänä vuonna. Lomaskon töissä näkyvät Putinin Venäjän epäviralliset kasvot.

– Hän tekee dokumentaarista jälkeä, piirtää esimerkiksi mielenosoituksissa. Pilapiirrokset yhdistelevät dokumentaarisuutta ja Lomaskon omia havaintoja. Se on aika kiinnostavaa.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa