Perjantai, 25.9.2020 
Kullervo
Kulttuuri

Suomalaiselokuva sai rahoituksen Venetsian biennaalilta – Hannaleena Hauru rikkoo elokuvan perinteitä ja rajoja

  • STT
Venetsian biennaalin College Cinema myönsi Haurun elokuvalle 150 000 euron tuen. Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto Venetsian biennaalin College Cinema myönsi Haurun elokuvalle 150 000 euron tuen. Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Elokuvaohjaaja Hannaleena Hauru sai rahoituksen toiselle pitkälle elokuvalleen ulkomailta. Venetsian biennaalin College Cinema myönsi elokuvalle marraskuussa 150 000 euron tuen. Päätökseen kuuluu lupaus maailmanensi-illasta Venetsian elokuvajuhlilla syksyllä 2020.

Summa on pieni, vain kymmenesosa suomalaisen elokuvan keskibudjetista, ja Biennale College Cineman sääntöjen mukaan sen on riitettävä koko tuotantoon. Silti rahoitus on poikkeuksellinen. Haurun yhdessä Lasse Poserin kanssa kirjoittaman elokuvan nimikin on provosoiva: Fucking With Nobody.

– Tarina kertoo elokuvaohjaajasta, joka solmii kulissiavioliiton itseään nuoremman miehen kanssa, Hauru kuvailee.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Elokuvassa on myös metataso, se on ikään kuin seurantadokumenttia. Tämä ei ole ihan perinteistä elokuvaa. Asiat etenivät nopeasti sen jälkeen, kun hakemus jätettiin heinäkuussa. Kuvaukset tehdään Helsingissä keväällä. Rooleissa nähdään esimerkiksi Samuel Kujala, Sara Melleri ja Hauru itse.

– Ei aikataulu suurta stressiä aiheuta, Hauru sanoo.

– Suomalaiselle elokuvalle voisi tehdä hyvää, jos joskus joku miljoonan tuki jaettaisiinkin nuorille tekijöille mikrobudjettihankkeiden rahoituksiksi.

Hymyilevän miehen tuottajalta

Mukana elokuvanteossa on vakiintunut tuotantoyhtiö, esimerkiksi Juho Kuosmasen Hymyilevästä miehestä tunnettu Elokuvayhtiö Aamu. Se tuotti myös Haurun vuonna 2017 valmistuneen esikoiselokuvan Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset. Kun koko rahoitus tulee taholta, jolla ei ole intressejä sisällön kaupallisuuden tai markkinoinnin suhteen, ei tekijälle kerry ulkopuolisia paineita.

Hauru kertoo joutuneensa usein selittämään esikoiselokuvansa epäperinteisiä tyylivalintoja.

– Kysytään, miksi tämä on outo, ja arvioidaan, että kaikki katsojat eivät varmaan ymmärrä tätä. Ne keskustelut johtavat usein oivallukseen, että kaikki elokuvat eivät olekaan koko kansalle, Hauru sanoo.

– Havainnollistan asiaa musiikkivertauksella: kaikki musiikki ei ole kaikille kuulijoille.

Vertaus laajenee myös tuotanto-olosuhteisiin.

– Jos aiot levyttää sinfoniaorkesteriteoksen, tarvitset enemmän työvoimaa ja rahaa verrattuna siihen, että yhden hengen bändi nauhoittaa jotain autotallissa.

Ensimmäinen suomalainen

Biennale College Cinema kannustaa nimenomaan uudenlaiseen tekemiseen. Rajalliset resurssit kuuluvat asiaan. Mukaan valitaan vuosittain 12 hanketta, joiden ohjaajat ovat tekemässä ensimmäistä tai toista elokuvaansa. Hauru on ensimmäinen valittu suomalainen. Hankkeista kolme tai neljä saa rahoituksen.

Vuonna 2012 alkaneen ohjelman puitteissa on avantgardistisesta vivahteesta huolimatta syntynyt myös elokuvia, jotka ovat saaneet kaupallista levitystä. Anna Rose Holmerin ohjaama afroamerikkalaisen yhteisön cheerleadereista ja nyrkkeilijöistä kertova The Fits herätti taannoin huomiota Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleillakin.

Rahoituksen painotus on ollut hieman enemmän maissa, joissa ei ole paikallista julkista rahoitusta tai se on hyvin suppeaa.

– Esimerkiksi viime vuonna valittiin lesotholainen projekti, joten ajattelimme, ettemme ehkä ole ihan kärjessä, Hauru kertoo.

Varma pääsy arvostetuille Venetsian festivaaleille takaa, että elokuva saa mahdollisuuden kansainvälisen yleisön edessä.

– Tämä on unelmatilanne: kun elokuva on valmis, ei tarvitse kosiskella festivaaleja, Hauru sanoo.

– Emmekä ole puhuneet vielä mitään elokuvan Suomen levityksestä. Katsotaan myöhemmin.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi