Tiistai, 14.7.2020 
Alisa, Aliisa
Kulttuuri

Puhakan Karjala on myyttinen paikka

  • Karjalainen
Rautaveren hyytävä katse. Rautaveren hyytävä katse.
Tampereella syntynyt ja maailman turuilla elämänsä viettänyt, kohta kolmekymppinen Anna Puhakka pohtii Louhitalon näyttelyssä juurettomuuden tunnetta ja pakkomiellettään isovanhempiensa Karjalaan.

Karjalasta nyt ja ennen

Väljästi ja ilmavasti ripustettu näyttely koostuu vain kolmesta suuresta valokuvavedoksesta, kahdesta ääniteoksesta ja kaksiosaisesta kasvimaa-installaatiosta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Vaikka Louhitalon näyttelytila on suuri, täyttävät Puhakan taidolla näytteille asetetut teokset sen ongelmitta. Vähemmän on tällä kertaa aivan tarpeeksi.

Näyttely on ennen kaikkea kokonaistaideteos, yksittäisinä teoksina elementit eivät toimi yhtä hyvin. Pääsalin komea, tarkkaan mietitty ja riittävän minimalistinen äänimaisema nivoo valokuvien luoman tunnelman yhteen. Keskellä näyttelytilaa penkillä istuessaan uppoutuu Puhakan luomaan myyttiskuvitteellisen karjalaiseen sielunmaisemaan.

Valokuvissa Puhakka näyttäytyy melko tiukoissa lähikuvissa vahvasti meikattuna ja maskeerattuna. Taustat ovat mustia. Vaikutelma on hyvällä tapaa teatraalinen ja tarinallinen. Kuvissa on käytetty myös muotikuvien ilmaisua, mutta rankemmalla kädellä. Tehokkain on tuima tuijotuskuva Rautaveri, kysymyksiä herättävin mustelmilla kuorrutettu Akanmuutos.

Oman mausteensa pakettiin tuovat Rationaalisuudeksi ja Luovuudeksi nimetyt multapenkit, joissa kasvaa erinäisiä kedon kasveja. Luovuus kukkii ja niin edelleen...

Sen sijaan eteistilassa pauhaa Itkuvirsi ukille ei oikein toimi, vaikka virittääkin kävijän karjalaisiin fiiliksiin.

Myös Louhitalon pienemmässä huoneessa esillä oleva valokuvista koostuva yhteisötaideteos Ei huvikseen kantele yksin jää hieman irtonaiseksi.

Kyse ei ole siitä, etteikö teos olisi hyvä ja arvokas, mutta yhteisöllisen ja prosessiin pohjautuvan teoksen näytteille asettaminen on aina vaikeaa.

Teos vaatii selityksiä. On makuasia, tuleeko taidenäyttelyyn lukemaan prosessipäiväkirjaa vai kokemaan taidetta vai molempia.

Jos Puhakan näyttelyä vertaa esimerkiksi karjalaisuutta Joensuun taidemuseossa keväällä pohtineeseen näyttelyyn, niin ei Puhakka ainakaan kakkoseksi jää.

Anna Puhakan näyttely on osa enolaisten taiteilijoiden perinteistä taidekarttaa, joka järjestetään nyt jo kahdeksatta kertaa.

Taidekartta on joka vuosi koonnut Enoon ainakin yhden, jos ei lukuisempiakin mielenkiintoisia näyttelyitä, eikä tämäkään vuosi tee siis poikkeusta.

Kartalle kannattaa mennä jo pelkän Puhakan näyttelyn vuoksi, mutta muutkin mielenkiintoiset rastit on syytä tarkistaa.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi