Tiistai, 10.12.2019 
Jutta
Kulttuuri

Pyöreitä vuosia täyttävä Heikki Turunen: "Ei jumalauta tunnu olo yhtään seittemänkymppiseltä"

  • Hannu Jarva
Ravintola Jokela oli Heikki Turuselle rakas paikka. Ravintola Jokela oli Heikki Turuselle rakas paikka.

Keskiviikkona 70 vuotta täyttävä kirjailija Heikki Turunen on lukuisissa romaaneissaan kertonut omasta elämästään eri roolihahmojen kautta. Turusen ensiromaanissa Simpauttajassa niin Otossa, Impassa kuin toimittaja Jomppa Kaunismäessäkin oli kaikissa jotain Turusta itseään. Myöhempien romaanien Heino Oinonen on ollut Turusen alter ego.

Juuri Heikki Turusen syntymäpäivän alla on ilmestynyt kirjailija, toimittaja, näyttelijä Antti Heikkisen kirjoittama elämäkerta Turjailija - Heikki Turusen elämä ja teot. Siinä Turunen esiintyy sitten omalla nimellään.

Tuttuja ovat Turusen elämänvaiheet hänen romaaneistaan. Vaikka Heikki Turunen ja Antti Heikkinen tuntevat hyvin toisensa, ja Turunen on ollut lykkäämässä jopa jollain tapaa Heikkisen kirjailijan uraa eteenpäin, Turunen sanoo vähän vierastavansa omaa elämäkertaa. Ainakin tässä vaiheessa.

- Onhan se vähän kiusallista, kun vielä koen olevani luomisvoimainen kirjailija, ja jo nyt pannaan raameihin. Nytkin on hirmu iso rommaani tekeillä, ja niin kauan meinoon kirjottoo kun alzhaimeri pysyy poissa.

- Enhän minä osaa muuten olla. Kirjoittaminen, se on minun toinen luonto. Sakari Topelius jo sano, että jokainen päivä, jolloin hän ei kirjoita on turha päivä. Kirjoittaminen on aivovoimistelluu.

Eivät kirjailija Turusen elämäntavat tunnetusti niitä maailman terveimpiä ole olleet, mutta energiaa miehessä riittää edelleen, ja sitä kuuluisaa nuorekkuutta.

- Henkisesti me taiteilijat olemme oikeastaan iättömiä. Ei taiteilija ajattele ikäänsä. Minulle hirtti päälle aikanaan tämä puberteetti-ikä eikä se miksikään siitä ole muuttunu. Samanlainen olen, kun silloin mennessäni Karjalan maahan toimittajaksi, tukka hassunkurisesti Suavella voideltuna.

- Olin helevetin ujo maalaisnuorukainen, ja edelleenkin olen sisimmältään sama. Ei tunnu jumalauta olo yhtään seittemänkymppiseltä.

Ja tämä ujoushan se sitten pani tekemään yhtä sun toista.

- Kaikkee tuli tehtyä, kun kuningas alkoholi tuli mukaan kuvioon. Sitä se oli arkuutta ja tyypillistä itsäsuomalaista ujoutta, ihmispelkoa.

Antti Heikkisen kirjassa vihjataan, että taisi se kirjailijalle jossain vaiheessa se kuuluisa nestekin päähän nousta.

- Saattohan sitä olla vähän sokee itelleen. Saatto olla pikkusen jossakin vaiheessa semmosta leuhkuutta tai pöyhkeyttä. Hyvin äkkiä ne sitten karisivat. Taiteilija saa aina siivilleen, ja niin olen minäkin saanut.

Lue lisää tiistain Karjalaisesta.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa