Perjantai, 24.5.2019 
Tuukka, Touko
Maakunta

Näkökulma: Käenpesä-teos on räikein esimerkki huonosta mausta

  • Olli Sorjonen

Joensuun uusin kiertoliittymätaideteos Käenpesä on huono vitsi. En sitä taiteeksi edes kutsuisi. Valitettavasti tämä pätee lähes kaikkiin kiertoliittymäteoksiin.

Joensuuhun on viime vuosina rakennettu lukuisia uusia kiertoliittymiä Ja niihin taideteoksia elävöittämään kaupunkikuvaa. Tämä on oikein ja hienoa.

Valitettavasti on todettava, että yhtä poikkeusta lukuun ottamatta taideteosvalinnat ovat epäonnistuneita.

On ikävää olla se ainainen nillittäjä, mutta taidekriitikkona minun on sanottava valistunut mielipiteeni.

Varsinkin kuin teosten rakentaminen ei ole mitään halpaa lystiä, vaan kyse on kymmenientuhansien eurojen satsauksista.

Uusin tulokas kiertoliittymäteosten joukkoon on Suvantosillan keskustan puoleiseen tyveen toukokuussa rakennettu Käenpesä.

Teos on räikein esimerkki huonosta mausta, jota teosvalinnoissa on käytetty.

Teoksessa maasta nousee puisia elementtejä, jotka muodostavat pesän. Pesässä köllii metallinen käenmuna. Idea on kyllä hyvä, mutta toteutus kaamea.

Teoksen mittasuhteet ovat aivan väärät suhteessa ympäröivään kaupunkikuvaan. Mikä vielä pahempaa, teoksen kahden eri elementin keskinäiset mittasuhteet ovat kammottavat. Samoin munan sijoituspaikka pesässään on huono.

Teos toimisi itse asiassa paljon paremmin kokonaan ilman kammottavaa dinosauruksen munaa. Pitää vain toivoa, että jossain havainnekuvissa esiintynyttä vihreää nurmielementtiä ei enää tähän taideteoksen irvikuvaan tule.

Suvantokadun ja Koulukadun kiertoliittymässä ajajaa tervehtii kiepille kääntynyt metallihökötys. Tämä teos on nimeltään Rinkeli.

Teos on taiteilija Hannu Sirenin käsialaa. Rinkeli piti alun perin tehdä puusta, mutta prosessin aikana puu vaihtui teräkseen, joka on nyt ruostunut.

Lopputulos ei silmiä hivele. Ja jälleen kerran idea oli hyvä. Siitä ei ole kyse. Puisena teos toimisi aivan eri tavalla.

Siren on tehnyt myös uusista kiertoliittymätaideteoksista ensimmäisen ja parhaan. Sirkkalan sillan keskustan tyvessä oleva Kranssi on oikeasti hieno taideteos.

Se istuu maisemaan, tuntuu luontevalta osalta kaupunkikuvaa ja on näyttävä. Siinä ruosteinen materiaali toimii edukseen.

Tässäkin teoksessa alkuperäisestä suunnitelmasta jouduttiin kuitenkin tinkimään. Kaavailtua vesielementtiä ei teoksessa ole.

Tässä on ongelman ydin.

Kiertoliittymäteoksista järjestettiin vuonna 2013 suunnittelukilpailu. Kilpailun voitti arkkitehtitoimisto SITO vahvistettuna taiteilija Sirenillä.

Voittajasuunnitelman teokset olivat havainnekuvissa ilmavia, tyyliteltyjä ja tyylikkäitä. Ei kovin räväkkää, mutta selkeää ja puhdaslinjaista.

Liikenteen vaatimukset ovat kuitenkin kovat, ja kilpailussa esitetyt suunnitelmat ovat muokkaantuvat matkan varrella.

Lopputuloksena on  huono kompromissi alkuperäisestä ideasta. Taide ei valitettavasti useinkaan ole insinöörien tiedettä.

Onkohan matkan varrella konsultoitu ketään kuvataiteen ammattilaista, vai onko muokkaukset tehty täysin maanmittauksen ehdoilla?

Käenpesään joku neropatti on lisännyt vielä sen munan. Sitä ei alkuperäisessä suunnitelmassa ollut. Liekö huumoria sitten, en ymmärrä.

Tämän teoksen arkkitehtisuunnittelusta vastaa muuten helsinkiläinen Casagrande Laboratory Center of Urban Research Oy, ei alkuperäisen kisan voittanut SITO tai Siren.

Teoksia tulee vielä kolme lisää, jos alkuperäiset kaavailut toteutuvat. Toivon, että teokset toteutuvat. Mutta kuvataiteen ehdoilla.

Teksti: Olli Sorjonen

Kirjoitus julkaistiin Karjalaisessa viime lauantaina. Allaolevista Hannu Asikaisen lähettämistä kuvista näkyy, miten maisema Suvantosillan kupeessa muuttui vuodessa.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa