Maanantai, 18.11.2019 
Tenho
Maakunta

Joensuulainen sarjakuvaseura on julkaissut jo kahdeksan albumia

  • Arttu Koistinen
Joensuun sarjakuvaseuran julkaisutahti ei ole päätä huimannut, mutta on ollu markkinoille juuri sopiva. Joensuun sarjakuvaseuran julkaisutahti ei ole päätä huimannut, mutta on ollu markkinoille juuri sopiva.

Joensuun sarjakuvaseura syntyi erään tarinan mukaan rock-baarissa. Talvella 1996 Kerubi oli vielä Keskuskujalla, kun Kimmo Niiranen ja Tomi Riionheimo pukivat sanoiksi idean seurasta.

Tarinassa on perää, nykyään 47-vuotias Niiranen muistelee.

Seuran syntyyn vaikutti Niirasen voitto Kemin sarjakuvakilpailussa vuonna 1996. Myös Nurmeksessa väliaikaisesti asunut Maria Björklund menestyi samassa kisassa.

– Tomi oli saanut mainetta Rieku ja Raiku -sarjakuvalla ja Jusa Hämäläinen Joensuun ylioppilaslehdessä. Näinkin pienessä kaupungissa oli kymmenkunta ansioitunutta piirtäjää, Niiranen sanoo.

 Kimmo Niiranen ja Tomi Riionheimo astelivat kaupungin kulttuuritoimen pakeille. He halusivat julkaista albumin, johon kootaan pohjoiskarjalaisten sarjakuvia.

”Jos perustatte seuran, saatte helpommin rahaa”, kaupunki ohjeisti kaksikkoa.

– Tomilla oli kirjaston Muikku-salissa sarjakuva-aiheinen luento, jonka päätteeksi hän keräsi kiinnostuneiden nimiä listaan, Niiranen tarinoi. Nimiä kertyi seitsemän, ja kulttuurilautakunta hyväksyi kuudentuhannen markan apurahan.

Tekijöitä ensimmäiseen albumiin etsittiin Timo Ronkaisen piirtämän julisteen avulla. Julisteita leviteltiin ilmoitustauluille, kouluihin ja kirjastoihin.

Levy-Eskojen edeltäjä Levykauppa Pikku Enkeli toimi postitoimistona, jonne oman sarjakuvansa jätti muun muassa paikallisen taideyhdistyksen puheenjohtaja Jokke Saharinen.

Antologia-albumi Luurankoja pöytälaatikoista ilmestyi lokakuussa 1996. Kyntensä näytti 18 piirtäjää.

 On kulunut kaksikymmentä vuotta. Kerubi on muuttanut sillä välin kahdesti.

– Myllyä on pitkään pyöritetty. Ihmisiässä kaksikymmentä vuotta ei ole loppujen lopuksi pitkä aika, Joensuun sarjakuvaseuran pitkäaikainen puuhamies Jokke Saharinen, 47, tuumaa myllätyn Ilosaaren ravintolassa.

– Olemme saaneet aikaiseksi kahdeksan albumia ja lukemattomia näyttelyitä. Tahti ei ole mahdoton, mutta markkinat eivät vetäisi enempää, Saharinen perustelee. Albumien julkaiseminen on seuran tärkein tehtävä.

– Meitä voi kritisoida siitä, ettemme järjestä hippaloita ja huppaloita ja muuta toimintaa, Saharinen toteaa.

Puuhamiesten mukaan rima on noussut julkaisusta toiseen.

– Olemme halunneet antaa uusille tekijöille mahdollisuuksia. Jokaisessa albumissa on jokin uusi tuttavuus, Jokke Saharinen toteaa.

Vuonna 2010 julkaistussa Eessuntaassun-albumissa nuorin taiteilija oli kolmikymppinen ja iäkkäin nelikymppinen.

– Kun kasasimme ensimmäisiä albumeita, niihin tarjottiin melko paljon töitä. Monet tekijät olivat innokkaita mutta vasta aloittelemassa piirtämistä. ”Uudestaan saa yrittää”, sanoimme karsituille ja annoimme palautetta.

– Toisaalta sarjakuva on voinut olla mainio, mutta se ei ole sopinut mitenkään albumin teemaan, Saharinen lisää.

Albumi on Saharisen ja Kimmo Niirasen mukaan ponnistus niin teoksen toimittajille kuin taiteilijoille.

– Jos sarjakuvassa on viisikymmentä sivua, tekijä voi työstää yhtä sivua monta päivää, Niiranen sanoo.

Albumeita hioo noin viiden henkilön toimitusryhmä. Yhden albumierän myymiseen vierähtää viidestä kymmeneen vuotta.

Lue lisää sarjakuvista lauantain Karjalaisesta.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa