Perjantai, 6.12.2019 
Niilo, Niko
Kulttuuri

Reissumiehen taipaleelta

  • Eija Komu

Tietokirjailija Lasse Erola on kirjoittanut elämäkerran rakastetusta laulajasta, huippu-urheilijasta ja reissumiehestä. Tapsa - Tapio Rautavaaran elämä kiinnittää erityistä huomiota urheilu-uraan. Tuloksethan tiedetään: keihäällä tuli olympiakultaa ja jousella joukkuekilpailun maailmanmestaruus. Erola jää aprikoimaan, millaisiin tuloksiin Tapsa olisi päässyt systemaattisella valmennuksella kunnollisissa olosuhteissa.

 

Tapsa - Tapio Rautavaaran elämä

 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Erolan lähdeteoksista keskeisin on Juha Nummisen toimittama Tapsan muistelmateos En päivääkään vaihtaisi pois (1978). Erolan käytössä ovat olleet myös alkuperäiset haastattelunauhat. Tiedetään, että Liisa Rautavaara sensuroi muistelmien tekstiä Tapsan heittäytyessä oikein avomieliseksi. Erola tarkentaa ja oikaisee monissa kohdissa Tapsan muisteluja. Hän korostaa, että Tapsa oli nimenomaan dramaattisuuteen taipuvainen tarinankertoja. Faktinen totuus oli toissijainen hyvän jutun rinnalla.

Tapsan omien tarinoiden lisäksi myös huhut elivät omaa elämäänsä. Sitkeästi on esimerkiksi väitetty, että Tapsalle olisi pedattu paikkaa filmikankaiden Tarzanina. Siinä ei ole perää, niin komea ja raamikas ilmestys kuin Tapsa olikin. Näyttelijäntaitonsa hän tiesi itsekin vaatimattomiksi.

 

Isättömänä varttunut Tapsa sai lopulta jonkinlaisen yhteyden isäänsä, Henrik Kerttulaan, mutta ihmisenä tämä jäi hänelle etäiseksi. Tapsa väitti muistelmissaan, ettei hän tiennyt isänsä hautajaisten ajankohtaa. Erola puolestaan toteaa, että Tapsa oli läsnä niissä. Henrik Kerttula haudattiin Malmin hautausmaalle 1970.

Ei ole ihme, että Tapsa kantoi lapsuutensa ankeutta mukanaan koko elämänsä. Lapsena koetut nöyryytykset eivät unohdu hetkessä, sosiaaliset haavat eivät parane noin vain. Kompensaatioksi eivät riitä loistava ura ja suosio.

Toisaalta muistelmien niukat toteamukset kiertue-elämän lieveilmiöistä ja alkoholismista olisivat riittäneet. Tässä suhteessa Erolan elämäkerta suorastaan revittelee ja tuntuu vieläpä janoavan uutta jutunjuurta.

Varsinainen musiikkianalyysi jää niukahkoksi. Erola enemmänkin taustoittaa Tapsan tulkintoja. Siinä rinnalla kulkee esiintymispaikkojen vaihtuminen. Kiertue-elämä oli tiivistahtista. Yleisö kansoitti iltamia, mutta televisio ja nuorisomusiikki ottivat pian oman osansa. Vanhemmiten Tapsaa työllistivät harjannostajaiset, kaupat ja yksityistilaisuudet.

 

Tapsaa tarvittiin myös taukolaulajana. Kun Danny Show pysähtyi Lounais-Suomeen Somerolle, nuoret kirkuivat Dannya esiin, vaikka Tapsa seisoi lavalla valmiina omaan osuuteensa. Tapsa komensi: ”Hiljaa! Isoveli puhuu!” Se tehosi. Nuoret kuuntelivat mukisematta Häävalssin ja muun Tapsan esittämän materiaalin.

Tapsa kuoli tapaturmaisesti 25. syyskuuta 1979, 64-vuotiaana. Puoli vuotta ennen hänen kuolemaansa uskaltauduin kirjoittamaan hänelle ihailijakirjeen, jossa kerroin, mitä hänen laulunsa merkitsevät rocknuorelle. Ujosti toivoin ihailijakuvaa.

Paluupostissa tuli Tapsan vastaus. Valokuvassa Tapsa jännittää keskittyneen näköisenä jousta. Kuvan päälle on kirjoitettu ”Eijalle ystävällisesti Tapsa Rautavaara 22.3. 1979”. Kuvan taakse on kirjoitettu: ”Se, joka tyhjään tähtää, ei koskaan ammu harhaan. Tapsa.”

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa