Kolumneistaan tuttu Helena Tahvanainen, 60: Ihanaa elää tavallista maalaisnaisen elämää

Helena Tahvanaista jännittää hieman. Ei niinkään tänään mittariin kilahtava luku vaan huomiset juhlat.
– Jotain yllätyksiä ne ovat keksineet. Eivät ole paljastaneet, mitä, hän sanoo.
60-vuotisjuhlaa Tahvanaiset viettävät perhepiirissä, joskin juhlakalu on tehnyt sen verran salapoliisin työtä, että tietää vieraita olevan iso joukko. Arvailujakin vieraiden suhteen on herännyt.
– Olen hieman toivonut, että australialainen vaihto-oppilaamme olisi tulossa. Tai ehkä afrikkalainen ystävämme perheineen Helsingistä.

Ystäviä ja tuttavia Tahvanaisella riittää. Perhe oli vuosia mukana vaihto-oppilasärjestö AFS:n toiminnassa, ja heillä asui yhteensä kymmenkunta pidempiaikaista vaihto-oppilasta eri maista. Viikon tai muutaman viipyneiden määrää Tahvanainen ei ole edes laskenut.
– Voisimme hyvin tehdä maailmanympärysmatkan, jos kävisimme kaikkien luona, hän nauraa.
Tahvanaiset ovat toimineet myös Pelastakaa Lapset ry:n tukiperheenä. Sitä kautta he hoitivat viikonlopun ajan kerran kuussa kahden perheen lapsia yhteensä viiden vuoden ajan.
– Jälkimmäiset lapset ovat kylätelleet meillä sen jälkeenkin. Heidän äitinsä kanssa whatsappailen säännöllisesti, Tahvanainen kertoo.
Nyt naisen huomio on kuitenkin siirtynyt omiin lapsenlapsiin.
– Mummina olo on mukavaa. Nyt voin maksaa takaisin sitä velkaa, jonka jäin omille vanhemmilleni heidän avustaan, Tahvanainen pohtii.

Vanhemmat auttoivat Tahvanaisia paljon heidän neljän lapsensa kanssa. Työ Kiihtelys-Pyhäselkä Lehden päätoimittajana ja myöhemmin Karjalaisen maa- ja metsätalous- sekä pääkirjoitustoimittajana ovat vaatineet täyttä keskittymistä.
– Siihen oli mahdollisuus, kun saimme vanhemmiltani niin paljon apua. Ja nykyinen työnantaja on onneksi aina ollut lapsimyönteinen. Oman ikäpolveni naiset saivat elää sellaista herranduudelisaikaa, että kotiapua sai ja kaikki oli mallillaan, Tahvanainen kiittelee.
Unelmatyö Karjalaisen toimittajana putosi Tahvanaisen syliin hänen ollessaan viimeisillään raskaana. Onneksi työnantaja oli valmis odottamaan äitiysloman loppuun. Työuraa lehden palveluksessa on kertynyt pian 30 vuotta.
– Tämä on hirveän kivaa työtä. Toivon, että saan tehdä tätä urani loppuun saakka.

Monille Tahvanainen onkin tuttu Karjalaisen pääkirjoitustoimittajana ja juurevana kolumnistina. Hänen maanläheiset ajatuksensa ja suoraviivainen lähestymistapansa asioihin vetoaa lukijoihin.
– Kyllä ihmiset tarttuvat hihasta ja kiittelevät kolumneista. Eräs päiväkodin työntekijä kertoi joskus liimaavansa niitä pahville ja ripustavansa seinälle, että nuoret saisivat lukea, hän hymyilee.
Toki mielipiteensä julkisesti kertova saa myös sitä toisenlaista palautetta, mutta siihenkin on lukijoilla Tahvanaisen mielestä oikeus.
– Tässä iässä ja tällä kokemuksella osaa jo ajatella, että ahaa, tuo on eri mieltä, mutta kiva kun on lukenut.

Avarakatseinen arvomaailma on Tahvanaisella kotoa peritty. Kotiovi on lapsuudesta saakka ollut auki vieraille.
– Olen elänyt koko elämäni maaseudulla. Siellä tapaa monenlaisia ihmisiä, eikä tule eläneeksi toimittajan kuplassa. Monella ei nykyään enää ole kontakteja oman piirin ulkopuolella. Maaseudulla ja metsissä elää ja työskentelee mukavia ihmisiä.
Vaikka kyläilykulttuuri on nykymaailmassa rapautunut, Tahvanaiset ovat pitäneet kiinni vieraanvaraisuudestaan. Monet ovat ottaneet sen ilolla vastaan.
– Meillä on aina käynyt monenlaisia ihmisiä ja monista maista; joskus olemme imeneet porukkaa kuin kärpäspaperi. Lapset ovat oppineet kansainvälisiksi, ja vaihto-oppilaat ovat nähneet suomalaista elämää.

Parasta elämässä on Tahvanaisen mukaan tällä hetkellä se ihan tavallinen arki.
– Koko elämä on mukavaa. On hauskaa olla tämän ikäinen. Nyt pitää nauttia, kun vielä jaksaa.
Tahvanainen tiedostaa, että elämästä nauttiminen ei ole itsestään selvää. Lähellä ovat ne ajat, että alkaa tulla kaikenlaista. Mitään suuria unelmia hän ei koe tarvetta toteuttaa. Riittää, että nyt on kaikki hyvin.
– Elelen vain tätä tavallista pientä elämääni. Juuri sanoin Bondia katsellessa, että onpa ihanaa elää tällaista tavallista maalaisnaisen elämää, eikä tarvitse olla mikään rikollispomo.