Väitöskirja: Lehmää rakastetaan - katso lehmäkuvagalleria

"Nukkuessani uudessa pirtissä aamu-unen läpi alkoi kuulua separaattorin voimistuva hurina... Tarvittiin melkoiset kierrokset kunnes maito alkoi haljeta kermaksi ja kurriksi." Siinä esimerkkitekstiä eläytyvältä lapsikertojalta liki kymmenen vuotta sitten järjestetystä Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailusta.
Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Maaseudun sivistysliiton järjestämä kilpailu keräsi peräti 2 962 osallistujaa. Nyt kilpailun sadosta on syntynyt myös väitöskirja, joka tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa huomenna lauantaina kello 12.
Tutkija Taija Kaarlenkaski sanoo, että ihmisen ja kotieläimen kulttuurisen suhteen tutkimisessa olisi aihetta lisätutkimuksiinkin. Aihetta ei ole Suomessa liiaksi käsitelty, vaikka suuri osa suomalaisista vielä tunnistaa juurensa karjatalousvaltaisessa maalaisyhteiskunnassa.
Kirjoituskilpailuaineistossa korostuvat karjatalouden pienimuotoisuuden ihannointi sekä nautojen merkitys ravinnontuottajina. Ihmisten suhde lehmään on ristiriitainen: lehmää rakastetaan, vaikka se on samalla teuraaksi päätyvä elannon lähde.
Yhteistä useille teksteille oli se, että lehmästä kirjoitettiin tunteikkaasti. Nautojen yksilöllisyyttä painotettiin, ne nähtiin työkavereina ja jopa ystävinä.
Sukupuolittuneisuus näkyi myös aineistossa: naiset pohtivat lehmän osaa jatkuvana synnyttäjänä ja vasikastaan luopujana. Lypsäminen taas oli pitkälle 1950-luvulla ainoastaan naisille soveltuvaa työtä. Mies tuli navettaan vasta koneellistumisen myötä, tai päinvastoin: koneet tulivat heti, jos mies joutui navettaan.

Kuvat Karjalaisen kuva-arkistosta.