Torstai, 21.6.2018 
Ahti, Ahto
Maakunta

Kolumni: Lyseon lukion kohu: peskää likapyykkinne, Joensuun kaupunki!

Abiturientit ovat penkkarinsa ajelleet ja vanhat tanssineet. Katseet on suunnattu kevään kirjoituksiin. Niin myös Joensuun lyseon lukiolla.

Yksi on joukosta poissa: rehtori Petri Lehikoinen, jonka ympärille vuodenvaihteessa äkisti syntynyt kohu päätyi lopulta siihen, että mies karistaa Joensuun pölyt ja suuntaa maaliskuun alussa lukiokoulutuksen ja taiteen perusopetuksen yksikön päälliköksi Opetushallitukseen.

Tämän pyörremyrskyn jälkeen on monella pöllämystynyt olo. Miten tässä kävi näin?

Kerrottakoon heti, että olen Joensuun lyseon poikia 80-luvulta ja aikalainen Lehikoisen kanssa. Asuttiinpa vielä samoilla kulmilla lapsena kaupungin eteläisellä ruutukaavalla. Tuttu mies.

Lyseokohusta jäi paha maku suuhun – ja olisi jäänyt, vaikka se olisi kohdistunut tuntemattomaankin. Kohu ei todellakaan tee kunniaa siihen osallisille, enkä puhu nyt Lehikoisesta.

Puhun johtavista viranhaltijoista ja luottamushenkilöistä ja heidän tekemisistään. Tämä porukka näyttää kuvittelevan nyt, että kun vaietaan ja esitetään kuollutta, niin kaikki on hyvin. Ei ole.

Toimittajana lyseokohu ihmetytti heti alkuunsa. Kuinka yhtäkkiä putkahtaa puskista julkisuuteen kaupungin lukioiden rehtoripestien yhdistäminen ja siihen vielä lyseon ilmapiiriongelmat? Ei halaistua sanaa esityslistoilla tai pöytäkirjoissa? Kiireellä piilossa valmisteltuja asioita, päätökset jo käytännössä nuijittu?

Asioiden luiskahdettua julkisuuteen, kaupunki piti hätäpäissään tiedotustilaisuuden. Hyvinvointijohtaja Riitta Huurinainen ojensi tilaisuudessa toimittajia siitä, että nyt on nostettu esille keskeneräisiä asioita, jotka ovat saaneet liialliset mittasuhteet.

Tämä valmisteluvaiheen keskustelu kuuluu kuitenkin avoimeen yhteiskuntaan, ja median tehtävänä on sitä keskustelua pitää yllä. Valitettavasti näyttää siltä, että nykyään moni virkamies käsittää asian aivan toisin.

Riitta Huurinaiselle ja kumppaneille: media on täällä jatkossakin ja vahtii, mitä Joensuussa ollaan valmistelemassa ja päättämässä. Kysymme jatkossakin ikävät kysymykset, vaadimme avoimuutta ja pengomme piilossa valmisteltavia asioita entistä tarmokkaammin päivänvaloon. Se on roolimme. Meistä ei pääse eroon.

Kaupungin onkin nyt syytä pestä oma likapyykkinsä. Miksi tässä kävi näin? Toimittiinko asianmukaisesti? Miksi asian käsittely pimitettiin kaupungin päätöksenteossa? Millainen kuva kaupungin henkilöstöjohtamisesta syntyi?

Siinä muutama kysymys, jotka pitää selvittää. Miksi? Siksi, ettei tällaista pääse tapahtumaan toiste ja että luottamus palautuu niin lyseon sisälle kuin päätöksentekijöihinkin.

Sain kohun keskellä parikin puhelua luottamushenkilöiltä. Lehikoisen kohtelusta kannettiin huolta, samoin Joensuun maineesta koulutusystävällisenä kaupunkina. Minne hävisitte? Missä olette nyt? Saman puskan juuressako?

Lehikoisen Pete: menestystä uuteen pestiin!

Uskon että lyseo pysyy miehessä, vaikka mies lähtee lyseosta.