Keskiviikko, 26.9.2018 
Kuisma
Maakunta

Kolumni: Kyllä: kirjoitamme myös miesten kokemasta häirinnästä

Kun seksuaalisen häirinnän vastainen #metoo-kampanja lähti liikkeelle, en ihan varmuudella tiennyt, mitä ajatella. ”Me too. Koen hieman ristiriitaisia tunteita tämän kampanjan suhteen, mutta pidän velvollisuutenani osallistua”, päivitin lopulta Facebookiini. Kommenttien perusteella en ollut tuntemuksineni aivan yksin.

Ristiriitainen suhtautumiseni kumpuaa osin taustasta. Olen tehnyt näkökulmaltaan sukupuolentutkimuksellisen väitöskirjan, mikä on väkisin herättänyt huomaamaan, miten monimutkaisia ja hienovireisiä sukupuoleen liittyvät asiat yhteiskunnassa ovat.

En missään tapauksessa vähättele seksuaalista häirintää ollenkaan, ja pidän äärimmäisen tärkeänä, että se on nyt näin voimakkaasti nostettu keskusteluun. #Metoo-kampanja yllätti minut tässä suhteessa. Keskustelu ei jäänyt pelkäksi syyttelyksi tai ylätason voivotteluksi, vaan tuntuu siltä, että kampanja todella muutti jotakin. Se ainakin osittain poisti sitä häpeän ja puhumattomuuden kulttuuria, joka häirintään liittyy.

Haastattelin viime viikolla Itä-Suomen yliopiston sukupuolentutkimuksen professoria Jaana Vuorta (Karjalainen, 16.2.). Vuori puhui haastattelussa muun muassa #metoo-kampanjasta ja naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä vallankäytön muotona.

Sain jutusta erinomaisen lukijapalautteen. ”#Metoo - kampanja teki paljon hyvää nostamalla vaietun asian esille ja antamalla naisille rohkeutta kertoa kokemuksistaan. Mutta minusta siinä jätettiin naiset uhrin asemaan ja miehistä pyrittiin tekemään sikoja”, lukija kirjoitti.

Ehkä en sanoisi itse aivan näin jyrkästi, mutta jälkimmäinen lause auttoi ottamaan kiinni siitä, mikä kampanjassa minua alun perin hiukan vaivasi.

Entistä tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentaminen ei tarvitse uhreja eikä uhriutumista. Naisten näkeminen kollektiivisena uhriryhmänä ei vahvista vaan heikentää tasa-arvoa. Onneksi #metoo-kampanjassa tämä näkökulma ei ole voimakkaasti noussutkaan esille. Suora puhe on pikemminkin kapinaa uhrin roolia vastaan.

Vaarana on kuitenkin edelleen langeta yleistämiseen, jonka mukaan kaikki naiset ovat jotakin ja kaikki miehet jotakin toista.

Tämähän ei ole mitään muuta kuin vanhojen konservatiivisten ja sovinististen kliseiden kierrättämistä tasa-arvopuheen varjolla.

Lukija otti esille myös miesten kokeman seksuaalisen häirinnän. Tämäkin ilmiö on tosi ja huomionarvoinen, joskin sanoisin että mekanismeiltaan ja laajuudeltaan kyseessä on hieman eri asia.

Rakenteet taustalla ovat erilaiset. Naisten miehiin kohdistama häirintä voi olla vallankäyttöä sekin, mutta kulttuurinen laajuus ilmiön taustalta puuttuu.

Joka tapauksessa tämäkin keskustelu osoittaa taas, kuinka monimutkaisia, monisyisiä, vaikeita ja samalla erittäin tärkeitä nämä kysymykset ovat.

Hyvä lukija, voin siis luvata, että teemme kuin toivot: jatkamme aiheen käsittelyä.