Maanantai, 20.1.2020 
Sebastian
Maakunta

Kolumni: Kuninkuusmatkan olympiavoitto on elämääkin suurempaa

Kuninkuusmatka, miesten 50 kilometrin maastohiihto perinteisellä tavalla, olympialaiset – ja Suomen Iivo Niskanen hiihtää kultaa.

Eilinen oli kaltaiselleni hiihtourheilua aina erityisellä innolla seuranneelle penkkiurheilijalle suuren täyttymyksen päivä. Mikään muu hiihtomatka ei ole koskaan sykähdyttänyt minua niin kuin 50 kilometriä, tämä hiihdon maraton, arvokisojen huipentuma.

Miesten viisikymppinen on aikojen saatossa noussut minulle suorastaan myyttisiin mittoihin. Jotensakin se edustaa minulle hiihtoa perinteisimmillään ja jaloimmillaan. Muita korkeimmalla jalustalla on talviolympialaisten 50 kilometriä, sitten sama matka muissa arvokisoissa sekä legendaarinen Holmenkollenin viisikymppinen.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Arvostan toki yhtä lailla naisten hiihtoa, mutta naisten maastohiihdon arvokisojen pisin matka, kolmekymppinen, ei vain ihan ole samanveroinen äärimmäinen ja myyttinen selviytymistarina kuin miesten 50 kilometriä.

Jokin ennätti välillä särkyä tässä palvontani kohteessa, kun käyttöön otettiin myös yhteislähdöt. Kuulun niihin konservatiiveihin, joiden mielestä kaikki hiihdon normaalimatkat pitäisi hiihtää väliaikalähdöillä – ja 50 kilometriä eritoten: miehet yksin metsässä kelloa, väsymystä ja lopulta raastavaa tuskaa vastaan.

Iivo Niskanen repi kuitenkin eilen koko hiihtäjäjoukon palasiksi. Kuninkuusmatkasta ei tullutkaan letkassa roikkujien kisaa, joka ratkaistaan vasta viimeisellä kilometrillä, kun tämä hevostelija – Ylen kommentaattoria Sami Jauhojärveä lainaten – voimiensa tunnossa taas kerran otti ja lähti.

Niskanen ei ainoastaan voittanut kisaa, vaan hän otti itselleen komennon ja teki vauhdinpidollaan kisasta tavanomaista perinteisemmän ja jalomman kilvan, jonka voittaminen oli taas kerran jotakin suurta.

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni hiihtopatsaiden pitäjissä. Synnyin ja elin varhaislapsuuteni Pellossa, jonne hiihtosankari Eero Mäntyrannan näköispatsas pystytettiin tosin vasta vuonna 1997.

Kouluni kävin Haapavedellä, jossa jo silloin ollut hiihtäjäpatsas on pystytetty useammankin sikäläisen 1800-luvun lopun suurhiihtäjän, muiden muassa Jussi Ritolan ja Aappo Luomajoen kunniaksi.

Nämä hiihtokuninkaat eivät olleet lapsuuteni hiihtosankareita. Sellaisia olivat minulle Juha Mieto, Pertti Teurajärvi, Arto Koivisto, Matti Pitkänen ja Helena Takalo. Heistä Takalosta on patsas Pyhäjärvellä ja Miedolle puuhataan patsasta Kurikkaan.

Iivo Niskanen on nyt osa näiden hiihdon olympiavoittajien ja heitä aiempien sankarihiihtäjien suurta jatkumoa, johon kuuluvat myös muiden muassa Mika Myllylä ja Marja-Liisa Kirvesniemi.

Mutta että vieläpä olympiakisojen viisikymppinen. Se nostaa Niskasen suurista suurimpien, Veli Saarisen, Veikko Hakulisen ja Kalevi Hämäläisen joukkoon, ja Suomen hiihtokunnia on taas vuosikymmeniksi pelastettu.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa