Keskiviikko, 5.8.2020 
Salme, Sanelma
Maakunta

Kolumni: Asunto ei enää takuu omaisuudesta – koti on euroja arvokkaampi

Kun suomalainen aiemmin opiskeli, siirtyi työelämään ja perusti perheen, ensimmäisenä hän hankki kodikseen omistusasunnon, joka usein kustannettiin valtaosin velkarahalla.

Se onnistui, koska pankit arvostivat asunnon hyvin vakuutena. Tiedettiin myös, että asunnon arvo tulisi vuosien ja etenkin vuosikymmenten saatossa nousemaan pörssikurssien tapaan. Töitä oli kohtuuvarmasti luvassa, ja niitä oli tarjolla omalla paikkakunnalla.

Kun sopivaan saumaan rakensi Joensuussa omakotitalon markka-aikaan, ja sopivasti sen myi, sai euroina saman summan, minkä oli siihen markkoina sijoittanut.

Nämä perusasetelmat rytisevät nyt pahemman kerran.

Syrjässä olevan asunnon vakuusarvo on murentunut, omaisuus kadonnut hintojen romahdettua, ja töidenkin perässä on oltava valmis muuttamaan paikkakuntaa.

Outokummussa asuva Pauliina Juntunen on myynyt kolme vuotta kerrostalokolmiotaan (Karjalainen, 16.2.) Pyyntihinta on laskenut 80 000 euron alkuperäisestä summasta 33 000 euroon. Kauppa ei käy silti, vaikka Outokumpu on työssäkäyntimatkan päässä Joensuusta.

Syrjemmällä olevien omakotitalojen arvo on viime vuosina laskenut jopa lähelle nollaa. Näin on käynyt etenkin muuttotappioalueilla, missä asunnoilla ei ole kysyntää.

Tilanne on dramaattinen – yksilön kannalta suorastaan tragedia. Vuosikymmeniä sitten on ostettu tai rakennettu talo, sitä varten nostettu pankista iso laina ja maksettu se hiljalleen pois – nyt asunnolla ei olekaan arvoa, omaisuutta ei ole. Kallista on, ja halvalla menee.

Kasvukeskuksissa tilanne on toinen: asuntojen hinnat ovat vakaat tai nousussa tälläkin hetkellä. Kysynnän ja tarjonnan laki on voimissaan, ja alueelliset erot ovat räikeät.

Suomalaisen onkin jatkossa syytä miettiä, mihin kotinsa perustaa. Ja mikäli haluaa vaalia ajatusta maaseudun syrjäisestä rauhasta, on ymmärrettävä, että se saattaa tulla kalliiksi. Ainakin siihen sisältyy merkittävä riski.

Se riski voi langeta jatkossa toki kaupunkiasujallekin. Ei niin dramaattisesti, mutta kuitenkin. Kiinteistömaailman ennusteessa vuosille 2018-2020 asuntojen hintojen arvioidaan laskevan yhteensä 70 kunnassa.

Niissä asuu 560 000 suomalaista eli kymmenys väestöstämme (Yle, 9.1.) Tällä listalla on useita pieniä kaupunkeja, kuten vaikkapa Pieksämäki ja Salo.

Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka asunnolla ei tässä markkinassa olisi arvoa tai se olisi laskeva, omalla kodilla on aina arvo, jota ei voi rahassa mitata.

Se ei varmasti lämmitä, jos asunto on vaikkapa eron tai paikkakunnan pakkovaihdon myötä myytävä, eikä kauppa käy millään järkevällä hinnalla.

Arvottoman asunnon omistajalle – jolla ei ole muuttopakkoa – se on silti edelleen ”home, sweet home”, johon liittyy muistoja, tunteita. Sinne on edelleen hyvä mennä, siellä on hyvä olla.

Turvasatama. Sitä kelpaa joskus vaikkapa seuraavan sukupolven asua ja nauttia sen käyttöarvosta.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi