Maanantai, 20.1.2020 
Sebastian
Maakunta

Kolumni: Näkökulmia Uimaharjun ja Enon kouluasiaan

Entisen Enon yläkoulu rakennetaan Uimaharjuun. Pitkä päätöksenteko, etten sanoisi riita, on siten ratkaistu, ja sen mukaisesti tulevaisuudessa eletään.

Ettei tulisi epäselvyyttä, minulle on herttaisen yhdentekevää, missä Enon yläkoulu on. Siteitä sinnepäin minulla on vain ohiajelun verran. Silti tai ehkä juuri siitä syystä rohkenen ymmärtää Uimaharju-päätöstä.

Tosin olisin ymmärtänyt myös päätymistä koulun rakentamiseen Enoon.

Yläkouluiässä monia lapsia alkaa poltella ”maailmalle” pääseminen. Siinä mielessä kirkolla ja lähempänä kaupunkia oleva koulu olisi luultavasti ollut mieleisempi. Enosta Uimaharjuun ei ole yhtään pidempi matka kuin Uimaharjusta Enoon, mutta matka on ”taaksepäin”.

Jos jossain tehtiin virhe, se oli siinä, kun eräänlaisena kuntaliitoksen maksuna päätettiin rakentaa uusi alakoulu Uimaharjuun. Tämä hämmentävä investointi johti nyt yläkoulun sijoittamiseen perinteisen kirkonkylän sijaan Uimaharjuun.

Jossain vaiheessa rahaakin on pakko ajatella.

Uimaharju on palveluiltaan jotakuinkin kuollut kylä tehdasta ja sahaa lukuun ottamatta (katso esimerkiksi Mielipide, tänään). Se, että kylällä on kolmisensataa työpaikkaa ei kuitenkaan ole yhdentekevä asia.

Enocellin tehtaan laajennus ei tuo lisää työpaikkoja, mutta ainakaan alkutietojen mukaan ei niitä viekään. Niinä kuukausina, kun sellutehdas oli kiinni, saatiin esimakua siitä, millainen Uimaharju olisi ilman sitä.

Joensuun ja myös entisten enolaisten meidän muiden joukossa kannattaa vaalia Uimaharjun palveluita, jotta kylä näyttäytyisi yhtiölle paikkana, jossa sellua kannattaa keittää – ja jossa sellunkeittäjien kannattaa asua.

Voiko yläkoulun kaupungin äärilaidalla nähdä siis hyvänä ratkaisuna?

Ainakin periaatteen tasolla voi. Mitä lähempänä Joensuun keskustaa ollaan, sitä vaikeampi kyliä on pitää elinvoimaisina, jos elinvoimaisuudella tarkoitetaan muutakin kuin asuinaluetta ja S-markettia.

Ja päinvastoin: mitä kauempana Joensuusta ollaan, sitä virkeämpiä taajamat ja kirkonkylät ovat. Kyse ei ole taikuudesta vaan silkasta rahasta: ei siitä, kuinka paljon julkinen valta satsaa kyliin vaan siitä, kuinka paljon asukkaat käyttävät omia rahojaan palveluiden hankkimiseen omalta alueelta.

Jos ruoka hätämaitoa lukuun ottamatta ostetaan Joensuusta ja verkosta kaikki muu tarpeellinen ja tarpeeton, lähipalvelut näivettyvät ja kylänraitit kuolevat.

Verkko-ostaminen on suuri kompastuskivi niin kaupunkien ydinkeskustojen kuin kaukaisimpienkin taajamien palveluille.

Enon kirkonkylä ei kaadu yläkoulun katoamiseen, mutta siihen se kaatuu, jos enolaiset eivät käytä oman kylänsä palveluita. Uimaharjun R-kioskin yrittäjä kirjoittaa viisaita sanoja mielipiteessään.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa