Sunnuntai, 22.4.2018 
Alina
Maakunta

Veijo Vaakanainen kameroineen on tuttu näky enolaisille - aina siellä, missä tapahtuu

  • Hannu Kauhanen
  • Juha Inkinen
Veijo Vaakanaiselta onnistuu vaikka linturuokinnan filmaaminen. Veijo Vaakanaiselta onnistuu vaikka linturuokinnan filmaaminen.

Veijo Vaakanainen, 71, kameroineen on tuttu näky enolaisille aina siellä, jossa vähänkin tapahtuu ja jonne ihmisiä tavallista enemmän kertyy. Vaakanaisella on tapana filmata digikamerallaan liikkuvaa kuvaa Enon eri tapahtumista, kuten vaikkapa jokakesäisestä Eno-päivästä. Viime kesänä hän taltioi ansiokkaasti Louhiojan koulun 60-vuotisjuhlallisuudet ja koosti niistä DVD:n, jollaista halukkaat voivat häneltä kysyä. Kuten muitakin taltiointeja.

Käytössä on muutaman tuhannen euron hintainen Sony-ammattikamera. 1970-luvulla Vaakanainen filmasi kaitafilmille, sitten tuli VHS, ja nyt on DVD:n vuoro.

Vaakanainen on tehnyt pitkän DVD:n Enon historiasta. Paukkajanvaaran uraanikaivoksesta syntyi dokumentti, ja kunnantalolla hän filmasi ihmisten viimeisen työpäivän ennen kuntaliitosta.

Enon yläkylällä valmonsa kanssa kahdestaan asuva Vaakanainen on ollut melkoisen monessa mukana. Perheen kaksi poikaa ovat lentäneet jo kotoa muualle. Värikästä ja mielenkiintoista on kyllä ollut.

Veijo-Vaakanainen2Karjalainen20180316

Kontiolahden Romppalassa syntyneen Vaakanaisen perhe muutti Enoon vuonna 1951, mistä pitäen mies on enolainen ollut. Tykkitielle hän rakensi talon vuonna 1971, sen saman, jossa nytkin asuu. Hän on eläkkeellä, mutta jatkaa yhä yritystoiminnan parissa vuokraten varastotiloja ja huoneistoja.

1960-luvulla hän kävi ammattikoulun sähköpuolella ja oli mukana sähköistämässä ensin Uimaharjun asuinrakennuksia ja tehtaita sekä sittemmin myös muuta Enoa yhdessä Arvo Männistön kanssa. Tulivat seurakuntatalo, liikekeskus ja rivitaloja, sähköä niihin tarvittiin.

Työnantajana oli Hankkija, joka oli siihen aikaan iso firma. Vaakanainen siirtyi yrittäjäksi 1980-luvun taitteessa. Pelipuoli tuli kuvioihin 1990-luvulla. Pelisenra oli monelle tuttu liike eri paikoissa Joensuussa. Vaakanainen myi sen pois 2006, eikä liikettä enää ole.

– Tietokone- ja konsolipelejä. Se oli Suomen vanhimpia peliliikkeitä, ja saimme pelejä oululaiselta Komentokeskukselta, Vaakanainen muistelee.

Vaakanainen toimi Pohjois-Karjalan Keksijöissä sekä Suomen Keksijäin Keskusliiton hallituksen puheenjohtajanakin viiden vuoden ajan. Hänen mukaansa keksijöiden alamäki Suomessa alkoi nelisen vuotta sitten.

– Supistaminen käynnistyi, rahaa ei enää saatu. Keksintösäätiö ajettíin alas. Ennen te-keskuksissa olivat keksintöasiamiehet, mutta eipä ole enää te-keskuksia eikä asiamiehiäkään, Vaakanainen murehtii.

Mutta kyllä hän keksikin. Ensimmäinen tämän Enon Pelle Pelottoman viritys oli putkenpäänsuoja jo 1980-luvulla. Häikäisysuojan autoilijoille hän kehitti sen jälkeen, ja nyt viimeisimpänä vuorossa oli sähkökaapelin ruuvikiinnike. Nerokasta.

– Ruuvikiinnike sai patenttisuojan vajaa vuosi sitten, sanoo Vaakanainen ja esittelee keksintöä kädessään. 

Veijo-Vaakanainen3Karjalainen20180316Keksijä Veijo Vaakanainen ja patenttisuojan saanut ruuvikiinnike.

Yksi keksintö ei sitten saanut sitä patenttisuojaa, mikä harmittaa Vaakanaisen lisäksi varmasti joitakuita nokialaisia.

Pelibisnekseen liittyen Vaakanainen oivalsi, että kännykkään voisi yhdistää kameran, jollaisia joissakin peleissä oli. Hän kehitteli luomuksen, jossa kännykällä voitiin ottaa kuvia.

– Ei niitä tietenkään voinut lähettää minnekään, mutta silti.

Tämä tapahtui vuonna 1999. Vaakanainen esitteli keksintönsä Nokialle.

– Jorma Ollilla sanoi vain, että näitä tulee koko ajan, ei heitä kiinnosta.

Ei kelvannut. Olisi ehkä kannattanut. Saman vuoden viimeisenä päivänä Samsung jätti kännykkäkameralleen patenttihakemuksen, ja sen sittemmin myös sai.

– Viisi vuotta sitten olin mukana Keksijöiden päivillä Helsingissä, jossa joukossa oli Nokian entinen patenttiosaston lakimies. Hän sanoi, että taisi tulla silloin arviointivirhe.

Keksija3Karjalainen20100209Veijo Vaakanainen esitteli Nokialle tämän kameran ja kännykän yhdistelmän jo vuonna 1999. Tuolloin hänen ideansa torjuttiin.

Historiaan mahtuu vielä kuvaamisen, keksimisen ja sähköjen lisäksi musiikkiakin, sillä Veijo Vaakanaisen yhtye soitti joskus kovienkin artistien seurassa vuosina 1965 – 1971. Vaakanaisen instrumentti oli basso.

– Ympäri Itä-Suomea soitettiin, Ämmänsaaressa ja Pielavedellä asti.

Vuosina 1972-1985 Vaakanainen soitti Enon Pelimanneissa.

Ja totta kai kamera on tallentanut myös musiikkia. Vuodesta 2003 lähtien Vaakanainen on taltioinut Markku Köntän kaikki konsertit. Lisää niitä on luvassa lähiaikoina.

– Youtubesta löytyy niistäkin pätkiä. Minulla on siellä sivut, joiden 200 000 kävijän määrä meni rikki äskettäin.

Ideat eivät Vaakanaiselta lopu. Niissä on useimmiten paljon järkeä.

– Minkähän takia ihmiset ajavat asfalttitiellä keskellä kaistaansa? hän yhtäkkiä kysyy.

– Jos ajettaisiin jommassa kummassa reunassa, auton renkaat säästyisivät, ja niillä voitaisiin ajaa vuoden pitempään ja 10 000 kilometriä enemmän kuin keskellä ajaessa. Reunoilla asfaltti on vähemmän kulunutta ja tasaisempaa kuin urilla, ja se säästää renkaita. Tienpintakin kuluu vähemmän, Vaakanainen.

Näin se varmasti on.