Torstai, 18.10.2018 
Säde, Satu
Maakunta

Kolumni: Paljaat, punaiset nilkat paukkuvassa pakkassäässä

Tulee päivä, kun huomaa liittyneensä jälkikasvunsa mielestä kukkahattutätien kerhoon. Kukkahattutätiydellä tarkoitan yleensä turhaa kauhistelua ja herranjestastelua, joka ei useinkaan ole sidottu ikään saati sukupuoleen. Mutta niin se vain pääsi: Herranjestas, meinasitko oikeasti lähteä paljain nilkoin ulos talvipakkaseen?

Asetelmassa on jotakin tuttua. Vanhemmat käyvät samaa väsytystaistelua teininsä kanssa siitä, kuinka talvisäässä tulisi pukeutua. Vanhempien rooli on opastaa ja nuorien kokeilla.

Varsikengät jäävät eteiseen ja toppahousut naulakkoon, kun ovi kolahtaa kiinni. Taakse luotu viimeinen vihainen katse kertoo, että on parempi vetää vain kukkahattua syvemmälle päähän ja jäädä jupisemaan vaatekaapissa olevista välihousuista ja nilkkasukista.

Melko hyvin muistissa ovat ne omat pipottomat vuodet 1990-luvun puolivälissä. Pipo, ”tuo noloin asuste ikinä”, oli joskus kotoa lähtiessä päässä, mutta viimeistään yläasteen portin näkyessä se meni taskuun piiloon. Korvathan siinä paleltuivat, ja pää oli kirjaimellisesti jäässä.

Yhtäläisyyksiä nykymuotiin on enemmänkin, sillä villahousut olivat mummoja varten ja talvitakki sai ajoittain lepattaa avoinna.

Säätilaan sopimaton pukeutuminen ei rajoitu ainoastaan meidän sukupolveemme. Juttuja olen kuullut myös 1960-luvun nylonsukista ja minihameista.

Omaa pukeutumishistoriaa muistellessa nuorison muoti ei tunnu enää niin hätkäyttävältä – huomionhakuiselta ja typerältä kylläkin. Jo vähäisellä googlettamisella tulee tämänkin muoti-ilmiön terveysriskit esiin. Hesarin artikkelissa ylilääkäri Jari Parkkari varoittaa, että pakkassäässä jänteet kipeytyvät ja tulehtuvat helposti.

Tämä varoitus on syytä ottaa vakavasti, sillä akillesjänteentulehduksesta toipumiseen voi mennä jopa kaksi vuotta. Erityisesti ulkona treenatessa tulisi nilkat suojata säärystimillä. Sitä ei moni aikuinenkaan muista.

Mitä tapahtuu, jos kylmettyneillä jaloilla aletaan äkkiseltään urheilla? Arvaan, että se voi olla akillesjänteille kohtalokasta.

Illalla ruuanlaiton yhteydessä avautuu uusi keskusteluyhteys nuoren kanssa. Puhun omista pukeutumis- ja muotimokista, jotka aikanaan tuntuivat hyviltä ideoilta. Kerron myös akillesjänteen tulehdus- ja vaurioitumisriskistä.

Nuori kuuntelee hiljaa, onhan hän kärsinyt jalkapalloa pelatessaan kivuliaan kantapäänkalvontulehduksen ja miettii, että säärystimet tai pitkävartiset villasukat ovat itse asiassa ihan kivat.

Voisivathan ne olla jopa uusi trendi.

Pukeutuminen on osa identiteettiämme. Vaatii rohkeutta etsiä ja kokeilla täysin omaa tyyliä, joka eroaa massasta. Sään mukaan pukeutuja voi olla myös tyylikäs. Ja vaikkei olisikaan, harvemmin on harmittanut liika vaatetus kuin liian vähäinen.

Sen olen minäkin oppinut.