Tiistai, 12.11.2019 
Virpi
Maakunta

Kolumni: Iltalounas, tuo kokkailun karttajan unelma

Näinä aikoina, kun joka toisessa kotikeittiössä loihditaan arki-iltaisin japanilaiskeittiön antimia ja surautellaan aamupalaksi vehnäorasta, hävettää tunnustaa, että voi nääs, kun en jaksaisi yhtään noita ruokahommia.

Ruokakaupassa huokailuttaa aina, että mitä ihmettä me nyt syötäisiin. Lihaa pitäisi ylipäätään välttää, kala on kallista ja työläs valmistaa, kasvisruokien kohdalla vaihtoehtoja mielessä pyörii keskimäärin kolme. Ja sitten vielä se perheen nuorimmainen, jonka takia tässä nyt ylipäätään tuskaillaan tätä syömistä.

Pitäisi olla terveellistä, ravitsevaa, kotimaista, vaivatonta valmistaa – ja toki itse tehtyä. Helppo yhtälö, varsinkin kun niin paljon mieluummin keittiön sijasta hikoilisin mieluummin jumpassa tai kirmaisin lapsen kanssa pulkkamäessä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Krooniseen ruokakriisiin olisi varmasti monia ratkaisuja, mutta itse mieluiten suuntaisin katseeni ravintolabisnekseen. Kuulun siihen ikäluokkaan ja ihmisryhmään, josta ulkona syöminen on paitsi ihanaa myös hyödyllistä ja järkevää.

Puuttuu vain se tärkein, ravintola.

Haluaisin syödä siis iltaisin kuin lounaalla: buffet-pöydästä, josta voin kasata annokseni omien mieltymyksien mukaan terveellisestä, kasvisvoittoisesta, tavallisesta kotiruuasta, jonka on joku ammattilainen valmistanut ja hyväksi todennut. Annos voisi maksaa enemmän kuin lounas mutta selvästi vähemmän kuin á la carten keskimääräiset annokset.

Viimeksi viime viikolla mietin ainakin kolme kertaa, että voi kun nyt voisin vain hurauttaa sinne unelmieni iltalounasravintolaan. Siellä aikaa annoksen saamiseen ei kuluisi kolmea varttia ravintolaan saapumisesta, mikä siis on sietämättömän pitkä aika odotella liikkuvaisen lapsen kanssa. Lisäksi siellä saisin koota annoksen, jossa ei olisi kastikkeita ja maustevoita niin, että kaloreita on vähintään 800 ja hintaa 20 euroa.

Olen tässä kysellyt itseäni viisaammilta, miksei tällaista ravintolaa ole, mutta tyhjentävää vastausta en ole saanut.

Joku epäili, että kävijöitä ei varmaan olisi riittävästi. Toinen arvaus oli, että me itäsuomalaiset käymme niin harvoin syömässä, että haluamme ulkoruokailusta aina jonkinlaisen elämyksen. Kolmas uskoi, että jospa se ei taloudellisesti kannata.

Kaikki voivat olla totta, mutta jotenkin en halua uskoa. Tarjonta lisää kysyntää, ja jos ruokailu ei maksaisi liikaa eikä ruoka olisi liian tuhtia, uskoisin kaltaisiani kapustankarttajia löytyvän tämänkin kokoiselta seutukunnalta yllin kyllin. Eivät kai lounasravintolatkaan tappiolla pyöri?

Oi, sinä intomielinen ravintoloitsija, tartu jo toimeen ja täytä toiveeni. Lupaan kilistää kassakonettasi pari kolme kertaa viikossa.

Toki se ei riitä mihinkään, mutta jospa nälkäinen kansa löytäisi pöytiesi ääreen iltakuudelta yhtä hanakasti kuin puoliltapäivin. Siihen saakka tyydyn huokailemaan marttyyrinä hernekeiton äärellä.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa