Tiistai, 21.8.2018 
Veini, Soini
Maakunta

Kolumni: Kinosten valkoinen riemu pääsee tänä talvena oikeuksiinsa

Kyllä me suomalaiset olemme neljän vuodenajan ja niistä erityisesti talven kansaa! Uusi, puhdas, valkoinen lumen pinta – onko sen kauniimpaa näkyä? Sepä se meidän sielumme herkistää.

Ei näy koiran kakat, ei pissit, kun uusi lumi yhtenään peittää ne allensa. Sinne peittyvät myös pihapiirin romut, hieman kookkaammatkin koneen raadot puhtaan valkeaan huntuun. Sinne peittyvät pian myös rumemmat pihapiirin rakennukset virttyneine maalipintoineen.

Postikorttimaisemia! Niitä voi nyt jokainen ikuistaa älykännykkänsä pilvipalveluun, jakaa niitä someen ja ihmetellä sitten viiden vuoden päästä, että siitä on jo viisi vuotta, kun oli edellisen kerran yhtä paljon ja pitkään lunta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ihanaa!

Muutama vuosi sitten huolestuttiin, kun pohjaveden pinnat olivat niin alhaalla. Tänä keväänä emme tule siitä onneksi kärsimään, kiitos lumenpaljouden. Tokihan se vielä edellyttää, ettei tule kovin lämpimät kevätkelit, ettei lumi vain sula ja karkaa haihtumalla.

Kunhan nyt malttaisi pidellä sellaista normisuomalaista kohtuullista ja auringonpaisteesta pidättyväistä keliä huhti- ja toukokuun – miksei vielä kesäkuunkin – onhan se myös minun lomakuukauteni, enkä mitenkään haluaisi käräyttää ihoani. Tätä me nyt kaikki toivomme!

Saisikohan tätä valkoista riemua myytyä muidenkin iloksi? Pullottavathan ne vettäkin. Business Finlandin vientiponnistelijat pinnistelemään siis näiden rajattomien mahdollisuuksien parissa!

Hiihtokausi muodostuu nyt poikkeuksellisen pitkäksi, ja sekös vetää ymmärrettävästi suupielet hymyyn perheen pienimmillä ja erityisesti isommilla. Kyllä kelpaa laduilla nyt käyskennellä.

Kansanterveyden kannalta on muutenkin suorastaan lottovoitto, että on lunta tulvillaan talvisää. Kun kolat ja lapiot heiluvat, siinä syke nousee, läski palaa ja porukka on rantakunnossa ihan tietämättään.

Hanki on parhaillaan vieläpä pehmyt ja upottava. Hyvä onkin kahlata erinäisissä pihatöissä: kunto sen kun kohenee entisestään. Kun saunasta vielä rientää kilkkisillään lumihangen kutsuvaan sylkkyyn enkelinkuvia heiluttelemaan – niin pienistä asioista syntyy ilo!  Ai että! Ihanaa!

Ihan parhauttahan on sitten huhtikuun puolella, kun Siperian ja Jäämeren suunnalta lähestyy vääjäämättömästi maatamme – erityisesti Pohjois-Karjalaa – korkeapaineen viipyilevä selänne, joka tuo mukanaan poikkeuksellisen kuivaa ja kylmää ilmaa.

Lunta on maassa 138 senttiä, yöllä pakkasta -27! Voiko enempää ihminen tähän saumaan enää toivoa? Kuinka me sitten riennämme aamukuudelta kantavia hankiaisia pitkin ympäri peltoja ja niittuja. Siinä vierähtää pieni kyynel poskelle muillakin kuin Puskan Pekalla.

Olen niin kovin onnellinen kaikesta tästä. Mutta etenkin siitä, että hankin parahiksi sen nelivetoisen Valmetin, jossa on etukauha ja lumilinko. Oikein yllätyin, miten paljon sille onkin ollut käyttöä tänä talvena!

Ihanaa.