Tulosta tämä sivu
Maakunta

Kolumni: Ajatuksia ei voi haudata meren syvänteeseen

Hallituksen sisällä ja vähän ulkopuolellakin käytiin viime viikon lopulla puolikipakkaa keskustelua sosiaaliturvan uudistamisesta. Keskustelun keskiössä on se, jatketaanko ja laajennetaanko perustulokokeilua vai edetäänkö suoraan laajaan kokonaisuudistukseen. Hallitus linjaa etenemistä huhtikuun aikana.

Ilmeistä on, että pohdinnan jälkeen päädytään koko järjestelmän remontoimiseen, joka käynnistyisi ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen. Tämä siksikin, että kyse on hyvin mittavasta uudistuksesta, johon kaiken lisäksi liittyy poliittisia intohimoja.

Esimerkiksi siniset ja kokoomus puhuvat mallista, joka yhdistää erilaiset tuet mukaan lukien työttömyystuen yleistueksi. Keskustassa kannatusta on perustulolla, jonka taakse ainakin vihreät näyttävät asemoituvan.

Työantajien EK:n mielestä kysymystä on lähestyttävä työn kautta. EK puhuisi mielellään toimeentuloturvasta, jonka yhteydessä uudistettaisiin myös työttömyysturvajärjestelmä.

Kautta poliittisen ja työmarkkinakentän löytyy laajaa ymmärrystä sille, että sosiaaliturvauudistus on tehtävä, ja järjestelmän on oltava selkeä ja vastattava nykyistä paremmin ihmisten kulloisenkin elämäntilanteen tarpeisiin.

Velmu päätoimittaja kävelytti joskus viime syksynä minulle kaappiensa kätköistä löytämänsä keskustan työreformin muistinvaraisin saatesanoin, että ”katoppa, onko tälle joskus jotakin käyttöä”. Keskusta julkisti esityksensä massatyöttömyyden aikana vuonna 1996.

Kyse oli sosiaaliturvan ja työelämän kokonaisuudistuksesta. Paperissa esitettiin muun muassa silloista laajempaa mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen työehdoista, työllistymisen esteiden purkamista, välillisten työvoimakustannusten alentamista, työttömyysturvan rahoituksen yhtenäistämistä ja siirtymistä yhtenäiseen perustuloon, joka kokoaa eri tulonsiirrot ja joustaa eri elämäntilanteissa.

Tällä tarkoitettiin sitä, että esimerkiksi tilapäis- ja osa-aikatyön tulot ja perustulo sovitettaisiin yhteen niin, että työn tekeminen tai pienyrittäminen olisi aina kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen.

Ne, jotka muistavat, muistavat millaisen raivon esitys sai aikaiseksi sekä poliittisella kentällä että mediassa. Kaiketi kepu ei toiminut muiden mielestä poliittisesti korrektisti julkistaessaan moisen esityksen pyytämättä ja yllättäen.

Niinpä keskustan johto joutui matelemaan koiran lailla ja hautaamaan työreforminsa ikiajoiksi Atlantin syvänteeseen. Nyt luettuna työreformi on harmiton paperi, jonka esityksistä moni on jo toteutettu ja osa nousee esille sosiaaliturvauudistuksessa.

Sitä rohkenenkin toivoa, että nyt eri malleista pystyttäisiin keskustelemaan sivistyneemmin ja rakentamaan yhdessä uudistus, joka oikeasti pohjautuu yksittäisten ihmisten eikä järjestelmien tarpeisiin.

Tilaa Digi-Karjalainen kahdeksi viikoksi maksutta