Keskiviikko, 22.1.2020 
Visa
Maakunta

Kolumni: Jos olisin vielä nuori, raivoaisin soten puolesta

Kaipa sitä kyynistyy, kun ei jaksa enää kokea edes myötähäpeää viime aikojen sote-keskusteluista eri areenoilla.

Samoja hokemia toistetaan viikosta toiseen myöntämättä kokonaisuutta. Kansalaisille tarjotaan vähintäänkin muunneltuja totuuksia. Pelottelu on otettu poliittisen toiminnan työvälineeksi.

Pahinta on se, että uudistuksen aikaulottuvuus hämärretään tietoisesti koskemaan muka huomista, jos ei jo ihan tätä päivää.

Talouspolitiikan arviointineuvoston pitäisi koostua viisaista miehistä ja naisista.

Silti se sortuu moittimaan sitä, ettei sote-uudistuksen valmistelussa ole esitetty, mihin asetettu kolmen miljardin kustannusten hillintätavoite perustuu.

Ei semmoista voi yksilöidä, joka on vain tavoitteeksi asetettu arvio.

Julkisen sote-kukkaron koko on nyt reilut 17 miljardia euroa. Jos ei tehdä mitään, se kasvaa trendiennusteen mukaan 25 miljardiin euroon ensi vuosikymmenen loppuun mennessä.

Jos kustannusten nousun hillinnässä onnistutaan tavoitteen mukaisesti, kasvu taittuu 22 miljardiin.

Yhtä hyvin hillintätavoite voisi olla vaikka 2,5 tai 3,5 miljardia. Oleellista on, että on tavoite, ja että siihen pyritään keinoin, jotka arvioidaan tarkoituksenmukaisiksi.

Keinoista keskeisimpiin kuuluu se, että monikerroksiset hallintohimmelit puretaan ja siirretään rahaa byrokratiasta palvelutuotantoon.

Kritiikistä huolimatta Siun sote ja Eksote osoittavat, että se on mahdollista.

Toisin kuin puoluepoliittisessa asemasodassa annetaan ymmärtää, uudistuksen keskiössä eivät ole tämän hetken vaan tulevaisuuden sote-asiakkaat ja ennen kaikkea tulevaisuuden sote-laskun maksajat. He, jotka ovat nyt iältään 50 miinus jotakin.

Uudistusta kaatavalle Helsingille se on se ja sama, sillä kaupungistuminen tuo sille koko ajan uusia veronmaksajia enemmän kuin ikähaitarin toisesta päästä valuu eläkkeelle.

Melkein kaikkialla muualla maassa tilanne on päinvastainen. Maksajien suhteellinen osuus alenee ja palveluntarvitsijoiden osuus kasvaa.

Se on mahdoton yhtälö ilman todellisia uudistuksia.

Entistä pienempien nuorten ikäluokkien maksukyvyllä, hyvinvointipalveluiden ylläpitokyvyllä, on rajansa.

Vastuullinen politiikka avaisi erityisesti nuoremmille ikäluokille näkymää siitä, mitä peruspalveluissa on edessä, jos asioiden annetaan vain olla tai sote-uudistusta lykätään vielä ainakin yhdellä vaalikaudella eteenpäin.

Jostakin syystä termi kestävyysvaje on kadonnut nopeasti poliittisesti kielenkäytöstä lähes tyyten. Miksi?

Uudistuksessa keskeistä on se, kuinka monella miljardilla vuotta kohti lyhennämme tai lisäämme nuorten ikäluokkien sote-laskua, leikkaamme kestävyysvajetta.

Raivotkaa nuoret, tämä on teidän asianne!

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa