Keskiviikko, 18.7.2018 
Riikka
Maakunta

Kolumni: Ei koskaan enää - ja samalla tiellä taidetaan olla taas

Natsit ja Adolf Hitler nousivat valtaan Saksassa demokraattisissa vaaleissa 30-luvulla. Sitten kävi niin kuin kävi. Demokratiasta hioutui diktatuuri ja valtava kansojen murha.

Tästä olemme olleet hämmentyneitä ja tottuneet kauhistelemaan monia natsi-Saksan tapahtumia iskulauseeksi muotoutuneella ”Ei koskaan enää!”. Yhä useammin joutuu kuitenkin ajattelemaan, ettei ihmiskunnan kyky riitä noin suuren päätöksen pitämiseen.

Euroopassakin ollaan nyt niin vaarallisella tiellä, ettei tiedä, mitä on seuraavan mutkan takana.

Viime aikoina on käyty demokraattisia vaaleja muun muassa Unkarissa, Venäjällä ja Egyptissä. Kaikissa niissä vaalit ovat olleet demokraattiset – ainakin päällisin puolin.

Ehdokkaat on asetettu perustuslain mukaisesti, kaikki ovat voineet äänestää, ja häviäjät ovat tyytyneet tulokseen. Tosin jos voittaja olisikin ollut häviäjä, hän tuskin olisi tyytynyt kansan tahtoon.

Demokratian suojiin voidaan kätkeä kaikenlaista.

Venäjän presidentinvaalien kutsuminen demokraattisiksi on irvokas vitsi. Kun opposition pääehdokkaat on jo vuosien ajan joko surmattu tai vangittu, oppositiosta on turha puhua. Jäljelle jätetty niin sanottu oppositio on täysin merkityksetön.

Siksi onkin käsittämätöntä, että varmasta voitosta huolimatta vaalivilppiä tehdään kaksin käsin.

Voitto on varmistettu etukäteen myös muun muassa median haltuunotolla.

Myös Unkarissa media on valtapuolueen hallussa. Se helpottaa kansan pelottelua, harhaanjohtamista ja sille valehtelemista. Sekään ei ilmeisesti kuitenkaan riittänyt, vaan itäblokin parhaiden perinteiden mukaisesti vilppiä tehtiin sielläkin myös äänestyspaikoilla.

Niin Putin kuin Viktor Orbankin kieltäytyivät vaaliväittelyistä muiden ehdokkaiden kanssa.

Unkariin on nyt lopullisesti läpiajettu demokraattisilla vaaleilla Orbanin ja Fideszin diktatuuri. Samalla tiellä ovat Tshekki ja Puola.

EU:lla on sylissään yhä vakavampi ongelma. Miten demokratia suhtautuu diktatuureihinsa?

Itä-Eurooppa otettiin lännen syleilyyn heti sen vapauduttua Neuvostoliitosta. Näyttää siltä, että lopulta tässä ei onnistuttu, vaan siellä alettiin etsiä lännen ongelmiin lääkettä ajan kultaamista kommunismin ajan muistoista.

Suomessakin kaivataan vahvaa johtajaa. Luojan kiitos kaivattu isähahmo on sentään Kekkonen eikä Stalinin juoksupoikia.

USA:n presidentinvaalit olivat demokraattiset, mutta niiden rehellisyydestä ei taideta saada selvyyttä ennen kuin historioitsijat aikanaan pääsevät todellisten lähteiden äärelle. Kun vaara vaanii maailman demokraattisimmaksi sanotussa maassa, missään ei ole varaa herpaantua.

Senkin Trumpin tapaus osoittaa, että demokraattisin ja vakainkaan järjestelmä ei pysty kokonaan hoitamaan vahinkoja, jos valtaan pääsee ihminen, jolle muut arvot ovat tärkeimpiä.