Tulosta tämä sivu
Maakunta

Kolumni: Haluaisin tietää, missä olen ja miten tähän on tultu

Eteläpuisto, Ristinpuisto, Jääkäripuisto, Paulapuisto, Tyllinpuisto – muutama mainitakseni. Listalle kuuluvat vielä muun muassa Vapaudenpuisto, Rantapuisto ja Kanavapuisto. Ne kuulostavat ehkä tutummilta.

Joensuun kantakaupungissa on Wikipedian mukaan yksitoista puistoa. Kanervalassa ja Otsolassa on kaksi, Rantakylässä ja Utrassa neljä, Niinivaaran, Penttilän, Hukanhaudan ja Karsikon alueilla kuusi, Linnunlahdella ja Noljakassa kolme, Marjalassa yksi puisto.

Ehkä Pötkänniemikin on puisto? Mutta minkä Pötkän?

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ja sitten vielä kaikki maakunnan puistot päälle.

Mutta kuka tietää, missä nuo puistot ovat, saati mikä niiden historia on? Vapaudenpuistosta voi olla hajulla itsenäistymisjuhlinnan jälkeen, mutta kuinka monella on mielessä, että sen entiset nimet ovat Nelikulmapuisto ja Teatteripuistikko?

Rantapuiston arvaa olevan rannassa ja Ristin- sekä Kirkkopuiston jonkun kirkon luona. Mutta kukapa tietää Rantapuiston olleen 30-luvulla pari vuotta Runonlaulajanpuisto tai arvaa, miksi ja miksi ei sitten enää?

Onko Rauhanpuisto ikuisen rauhan vai jonkun rauhanteon muistomerkki? Minkä sortin ystävyyttä on tarkoitus vaalia Ystävyydenpuistossa?

Mitä erityistä – ja missä – on Ahdinpuistossa?

Joensuun puistomaailma on siis täynnä ratkaisemattomia arvoituksia, joita ei raoteta edes Joensuun kaupungin nettisivuilla. Onneksi Wikipedia siis on, joskin ainakin yksi virhe siellä on: Maiju Lassilan muistomerkki ei ole enää vuosiin ollut Kanavapuistossa.

Joskus on kuulemma ollut joku projekti, jonka yhteydessä on pantu johonkin jonkun sortin tikkuja, joihin on laitettu puiston nimikyltti. Lienevät kadonneet aikoja sitten tai eivät vain ole sattuneet silmään.

Viime viikolla käväisin Tallinnassa ja luin monen puiston reunalla puistosta ja sen historiasta. Eihän matkailija noita selostuksia muista sen pidempään, mutta kiva niitä on lukea ja toki ne avartavat maan ja kaupungin historiaa.

Jos kotimaisemien puistoista olisi samanlaiset selvitykset, ne varmasti muistaisi – ja ainakin voisi kerrata toisen ja kolmannen kerran. Vaan kun ei ole. Miksi ei?

Sitten olisi tietysti vielä se, että kylttien ja tekstien pitäisi antaa olla rauhassa, ja koska ei kuitenkaan annettaisi, ne pitäisi pitää kunnossa. Kaupungin kai? Jos Tallinnalla ja niin monella muulla kaupungilla on varaa, miksei suomalaisilla kaupungeilla ole?

Ulkomailla on rattoisaa katsoa myös, mihin kylään nyt tultiin ja minkä joen tai kuivuneen uoman yli nyt mentiinkään. Kaikki paikat on huolella nimetty.

Suomessa kun ajelee, ei joen nimeä saa mistään selville – ei Googlemaps tai edes perinteinen paperikartta kovinkaan monta jokea ja puroa tunnista. Kylistä nyt puhumattakaan.

Tässä valossa Joensuu-kyltin alle laitettu Eno-kyltti ei ole mikään provokaatio vaan hieno teko. On mukava tietää, että tästä se Eno alkaa.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa