Torstai, 18.10.2018 
Säde, Satu
Maakunta

Kolumni: Kalan syöntiä kannattaa myös välttää

Ihminen on sitä, mitä syö, vaikka söisi vain näkkileipää tai riisikakkuja.

Eläinsuojelujärjestö Animalia muistuttaa, että kala ei ole kasvis. Kalojen tappamista ja syömistä ei voi perustella sillä, että ne ovat vain kaloja. Kalat ovat yksilöitä, eivät biomassaa. Täysipainoiseen ruokavalioon ei Animalian mukaan tarvita kalaa tai muita eläimiä.

Kuulostaa hullulta, mutta niinhän sen täytyy olla. Kalat ovat herkkiä ja syvästi tuntevia yksilöitä, joilla on kiistattomat eläinoikeutensa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Uskossaan väkevät ovat sitä mieltä, että kasveillakin on tunteet ja tuntoaisti. Siksi kannattaa pohtia, onko oikein nyppiä nokkosen lehtiä tai maitohorsmaa, kuusenkerkästä puhumattakaan.

Elämän suojelu on vastuullinen velvollisuus. Oikea hiirenloukku on sellainen, joka ei tapa. Hiiret siirretään loukusta takaisin ulos, jotta ne voivat yrittää uudestaan sisään heti seuraavana yönä. Sama koskee sisälle pyrkiviä muurahaisia. Ne on vietävä vaikka yksitellen ulos raittiiseen ilmaan eläinsuojelun perusteella.

Silloin tällöin kun syö, niin ei ole koko ajan nälkä. Siksi pyhiä periaatteita tulee rikotuksi. Kaikki eivät edes ymmärrä hävetä.

Suomessakin on eletty aikoja, kun on ollut pakko syödä hiiriä, rottia, oravia ja pettuleipää. Nyt tähdennetään, että kyllä maailma pelastuu, jos opimme syömään hyönteisiä vapaaehtoisesti. Sirkkoja pitäisi suomalaisten syödä. Se on ennakkoluulotonta ja muodikasta. Milloin saamme ruokakauppaan tuoteperheen Pirkka-Sirkka?

Muitakin kysymyksiä askarruttaa mieltä. Vievätkö sokerimuurahaiset makean nälkää? Onko omalle iholle läiskittyjen, veristen hyttysten syöminen terveellinen proteiinin lisäke? Miten säilöä tapaturmaisesti kuolleet hyttyset, jotta mitään ei mene hukkaan?

Kerran kaksi olen syönyt kengurua ja strutsia. Silti vaikea pala purtavaksi olisi koira, vaikka niitä Koreassa syödäänkin, eikä tiukasti tulkiten laki kiellä sitä Suomessakaan.

Jänistä on syöty, mutta yhtään ei tee mieli paistettua marsua, joka on Perussa tavallista ruokaa.

Ranskalaiset herkuttelevat etanoilla ja sammakonreisillä. Outoa porukkaa. Ostereita olen maistellut, ja makumuisto on kuin räkäpallerosta.

Tuskin matkustan Etelä-Koreaan saadakseni maistaa elävää mustekalaa. Paistettuna ja grillattuna mustekalaa saa lähempääkin.

Sama juttu ruotsalaisten syysherkulla, hapansilakalla. Syömättä saa jäädä.

Kiinassa ovat herkkua useita kuukausia savessa ja tuhkassa hapatetut kananmunat. Sardiniassa syödään lampaanmaitojuustoa, jossa asustaa toukkia. Meksikolaiset pistävät tortillan sisään paistettuja muurahaisenmunia, ja sanovat sitä kaviaariksi.

Näiden esimerkkien valossa suomalaisten sirkkojen syönti ei ole ollenkaan outoa, korkeintaan äklöttävää. Tämä on sitä kansainvälistymistä.

Mutta onkohan sikanautajauhelihalla tunteet ja eläinoikeudet? Tai nyhtökauralla ja härkiksellä.