Maanantai, 1.6.2020 
Teemu, Nikodemus
Maakunta

Kolumni: Kevät näytti, mitä viime kesänä jäi tekemättä pihalla

  • Laura Määttänen

Kevään ihanin luontoääni on tänä vuonna raivaussahan ääni. Myös moottorisahan murina hivelee kuuloelintä, ja pikkukaivurin soitanta se vasta sielua hykerryttääkin.

Tähän aikaan keväästä omakotitaloasukkaan pitäisi kai hehkuttaa kaikkea vihreää aina, kun se on kasvanut millin. Kasvaa se vihreä minunkin pihassani, kukkapenkeistä sitä vain on hankala havaita viime- ja ehkä myös edellisvuotisten alta.

Ruohon leikkasin jo kerran. Ruohonleikkuu on pihatöistä paras eli yksinkertaisin, meidän puutarhaurpojen lempihomma. Tosin siinäkin on vaaransa. Voi esimerkiksi ajaa lammen suihkulähteen palasiksi, jos ei ole tarkkana.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Niin, se lampi. Idyllinen ajatus kohtaa karun todellisuuden: sameaa vettä, jota ei voi antaa edes koirien juoda.

Lumien sulaminen paljasti taas sen, minkä talvella saatoin onnellisesti unohtaa: pihassa pitäisi tehdä muutakin kuin leikata ruoho ja heitellä koirille frisbeetä. Ahdistukseni alkoi kasvaa samaa vauhtia kuin vihreä pihalla.

Jossain vaiheessa ennen minua talossa on selvästi asunut jonkinasteinen puutarhaharrastaja, sillä piha ei ole kaikkein helppohoitoisimpia.

Isot kukkapenkit ovat täynnä niin kukkia kuin rikkaruohojakin – luultavasti. Kumpiakaan en kovin hyvin tunnista. Metsä puskee aidan raoista sitkeästi pihan puolelle. Punkit viihtyvät pihassa nyt paremmin kuin minä.

Kun ei ole aikaa, osaamista eikä intoa, lopputulos on se, että talvi on pihan paras vuodenaika. Silloin piha on siisteimmillään, kunhan jaksaa tehdä vähän lumitöitä.

Meidän pihatöitä karttavien voisi olla tietenkin viisainta asua kerrostalossa. Mutta vaikka hoitamattomuus käykin mielen päälle, en luopuisi pihasta. On ihanaa, että koirilla on tilaa juosta ja että naapurit eivät ole seinän takana.

Onhan tämä toisaalta vähän noloakin. Kyllä kai pihaa pitäisi ehtiä ja osata hoitaa, kun sellainen on. Lenkillä onneksi näin pari muutakin erittäin vapaalla kädellä hoidettua pihaa. Helpotti vähän.

Ei sillä, etteikö pihojen kukkaloisto olisi minustakin upeaa katsottavaa. Ehkä vielä joskus löydän sen tuottamiseen ajan ja inspiraation.

Esimerkiksi sipuleita ja herneitä haluaisin kasvattaa, mutta vähän veikkaan, että kannan ne jatkossakin kotiin muualta kuin omasta pihastani.

Kevään ensimmäisten punkkien löydyttyä koirista päätin, että nyt on tehtävä muutakin kuin yritettävä katsoa toiseen suuntaan ja odotettava talvea. Alan yritykset ovat tähän aikaan vuodesta kiireisiä, mutta jotain on pihalla jo tapahtunut.

Tavoitteena on mahdollisimman yksinkertainen ja helppohoitoinen piha.

Ensin tuli mies raivaus- ja moottorisahan kanssa, sitten pikkukaivurin kera. Ruusupuskat lähtivät jo, pian lähtevät kukkapenkit ja lampi.

Mieli on jo vähän kevyempi. Paljon lähtee, vähän tulee tilallekin, etupihalle jopa helppohoitoinen kukkapenkki. Takapihalle havuja ja kiviä – niiden kanssa pärjää kaikkein toivottominkin puutarhaurpo.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa