Tiistai, 25.9.2018 
Kullervo
Maakunta

Pielisen eksotiikkaa Hiekkasaaren retkiltä – Kolin edustan saariin pääsee tutustumaan kätevästi veneretkillä

  • Jukka Laurimo
  • Niko Jouhkimainen
Nokipannukahvit ja tarinointi Hiekkasaaren nuotiopaikalla kuuluvat retkiohjelmaan. Nokipannukahvit ja tarinointi Hiekkasaaren nuotiopaikalla kuuluvat retkiohjelmaan.

Tarjolla on toisenlaisia kansallismaisemia ja suuren järven luontoa.

Sinivalkoinen Sirius-kalastusalus irtoaa Kolin alasataman laiturista, mutta kyydissä ei ole verkkoja ja nuottia, vaan Pielisen Hiekkasaaren retkelle meneviä matkailijoita.

Pielinen ei retkipäivänä tarjoa parasta ilmettään, ja suurella järvellä on yleensä tuulista. Teräksenharmaat pilvet lupaavat sadetta, mutta alkukesän vihreys ja upeat maisemat vievät voiton koleudesta. Osa retkeläisistä katselee silti maisemia kalastaja-aluksen lämpimästä kajuutasta.

Kalastajaveneen kippari ja Hiekkasaaren retkien opas Eino Nuutinen on kokenut Pielisen kävijä, joka tuntee alueen pinnan alta ja päältä, jäällä tai ilman. Hän kertoilee kyyditettävilleen monenlaisia järveen liittyviä tarinoita, ja retkeläisillä on yleensä paljon kysymyksiäkin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Aika paljon kysellään Pielisen historiasta. Monelle on yllätys, että täältä on yhteys merelle saakka.

Kanavasulut ovat 80-metrisiä, joten järvelle seilaavien alusten kokoa rajoittaa ensin niiden syväys tai korkeus.

Veneen kyydissä on ollut vieraita eri puolilta maailmaa. Muutama vuosi sitten kannella oli Kiinan apulaisoikeusministeri delegaatioineen.

kagi1Nokka kohti Tappisaarta. Matkailijat ovat ottaneet opastetut veneretket hyvin vastaan.

Taustalla kohoaa Kolin vaaramuodostelma, joka on helposti tunnistettavissa myös järven suunnasta. Koli on ollut alueen maamerkki jo miljoonia vuosia, mutta sitä huuhteleva järvi on vaihtanut purkautumissuuntaansa useampaan otteeseen. Ensin se on laskenut Oulujärven suuntaan, myöhemmin Höytiäiseen. 

Vasta noin 10 000 vuotta sitten sen vedet löysivät nykyisen purkautumisreittinsä eli Pielisjoen.

Pielinen on sata kilometriä pitkä ja noin 40 kilometriä leveä järvi, jossa on jopa tuhat saarta, mutta tällä retkellä rantaudumme niistä vain yhteen eli Hiekkasaareen.

Kalastusveneessä kun ollaan, mukana on kaikuluotain, josta voi seurata pohjan muodostelmia, kalaparvia ja jopa yksittäisiä suurempia kaloja. Kuha on yleistynyt viime vuosina täälläkin ja sen lisäksi allas on Saimaan järvilohen ja järvitaimenen koti.

Alkuperäinen järvilohikanta katosi, kun sen kutemisalueet valjastettiin voimalaitoksille, mutta nyt tämä arvokas vaelluskala jälleen ui ja lisääntyy Pielisessä siirtoistutusten ansiosta.

kagi2Eino Nuutinen kalastaa Höytiäisellä ja kipparoi Metsähallituksen retkiä Pielisellä.

kagi3

Keula karahtaa Hiekkasaaren rantaan, joka on nimensä mukaisesti pelkkää hiekkaa, ja sitä pitää koossa muutama kitukasvuinen mänty mahtavine juurakoineen.

Saaren hohtava hiekkaranta suorastaan kutsuu istahtamaan hetkeksi. Koska aurinko pysyy piilossa, vain lapset innostuvat rantahiekalla leikkimisestä.

Saaressa on Metsähallituksen ylläpitämä nuotiopaikka, jossa retkeläisille keitetään nokipannukahvit. Osa nauttii mukana tuomia eväitään. Äänekoskelaiset Ilona Ukkonen ja Sami Heinänen ovat jo kokeneita Kolin kävijöitä.

– Olemme viettäneet kansallispuistossa lomaa jo useampana vuonna. Tämä on siitä erikoinen paikka, että ensin vaikuttaa siltä kuin täällä ei olisi mitään ja kuitenkin täällä on kaikkea, Ukkonen kertoo.

taaRetken nuoriso-osallistujia edustivat Lenni ja Minja Mynttinen (vas.) sekä Minna Sirviö.

asdSaaressa on Metsähallituksen ylläpitämä nuotiopaikka.


Lasikuituinen alus kyntää jälleen Pielistä, tällä kertaa teemme kierroksen alueen muiden saarien ympäri.

Saaret ovat pitkiä ja muodoltaan hyvin vaihtelevia, sillä ne ovat osa järven pohjassa olevaa jopa kymmenen kilometriä pitkää jääkauden aikaista harjumuodostelmaa. Paikoin saari kapenee vain muutaman metrin levyiseksi kannakseksi.

Järven legendoihin kuuluu pieni ja pyöreä tappisaari. Tarinan mukaan koko järviallas tyhjenee, jos joku poistaa tapin. Ehkä juuri siksi saarta vartioi nyt äänekäs rauhoitettujen selkälokkien yhteisö.

Koli on täynnä yllätyksiä, ja niitä on tarjolla myös sen edustalla. Aivan kaikki ei täällä ole jääkauden muokkaamaa, vaan osa saarista on paljon vanhempaa perua. Yksi näistä ikiaikaisista paikoista on Sikosaari, jonka rannassa voi nähdä muinaisen tulivuoren pohjalle muodostuneet syöttöjuonteet.

– Näiden kallioiden näkeminen oli oikeastaan retkellä parasta, 15-vuotias Iivo Rytkönen tuumasi.

kagiiIivo Rytkönen tutki kalojen liikeitä kaikuluotaimesta.

Siriuksen puksuttaessa kohti Ala-Kolin satamaa retkellä mukana ollut nummipusulalainen Leena Kurkia kertoo tehneensä kävelyretkiä kansallispuiston maastossa.

– Olen täällä aktiivilomalla, ja luonnossa on tarkoitus olla mahdollisimman paljon. Tällaiselle opastetulle retkelle on aina kiva tulla.

Saariin hän kävi tutustumassa aikaisemmin soutuveneellä, joita on vuokrattavana kansallispuiston alueen yrittäjiltä. Neljän kilometrin päässä oleville saarille soutaa tai meloo siten, että retkestä tulee puolen päivän mittainen.

Kun vene ottaa kosketuksen laituriin, mielessä on päällimmäisenä yksi ajatus: tännehän voisi tulla uudelleen.

Juttu julkaistiin alun perin Karjalaisen Kägi-kesälehdessä.