Tiistai, 20.11.2018 
Jalmari, Jari
Maakunta

Kolumni: Kuka viimeiseksi nauraa?

  • Anne Haikola

Komedia on vaikea laji. Sen tietävät koomikot. Haastatellessani psykologi-koomikko Aki Puolakkaa hän opetti minulle uuden termin: lavakuolema. Eli kun kukaan ei naura. Tämä tulee jokaisen koomikon kohdattavaksi ja siedettäväksi jossain vaiheessa.

Huumori ei missään nimessä ole viatonta. Pahimmillaan sillä voidaan oikeuttaa mitä vain, koska ”se oli vain leikkiä”.

Usein feministejä nimitetään tosikoiksi, koska he suuttuvat milloin mistäkin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Harmittomaksi mielletty sutkautus voi olla traumatisoivaa kiusaamista.

Energiaa vapautuu, kun nauretaan. Sen ihan tuntee, kun istuu keskellä yleisöä, joka räjähtää nauramaan. Ismo Leikolan mukaan itsestä saa enemmän irti nauramalla kuin lähtemällä lomalle. Uima-altaallakin voi pyörittää päässään masentavia ajatuksia.

Viime vuonna kävin katsomassa Tapiossa Star Wars: The Last Jedi -elokuvan. Elokuva oli mieletön, katselukokemus ei.

Takanani istui teini-ikäisiä, jotka nauroivat kaikelle. Aivan kaikelle.

Myös sille, kun hyväksi symboloitua päähenkilöä, Reytä, kidutettiin. Kenties he energisoituivat tyhjännauramisestaan. Minä ja moni muu emme.

Nauru tuo ihmisiä yhteen ja luo yhteenkuuluvuutta. Se on sosiaalista liimaa. Samalla se myös päinvastaisesti tekee erontekoja ja ryhmittelee ihmisiä kauaksi toisistaan, kuten edellisessä tapauksessa.

Todellisuudessa huumorin kohteeksi joutunut määrittelee, oliko vitsi hauska vai ei. Ikävä kyllä valta on joskus vahvemmalla osapuolella, joka määrittelee tilanteen. Naurulla voidaan siis alistaa ja määritellä rajoja sekä ryhmään kuulumista että siitä sulkemista.

Ammattiryhmillä tapaa usein olla oma huumorinsa, joka jaetaan yhdessä. Sitä voi olla ulkopuolisen vaikea ymmärtää, ja se voi kuulostaa jopa loukkaavalta.

Kuitenkin esimerkiksi lääkärien ja poliisien oma huumori auttaa jaksamaan työssä ja purkaa paineita.

Ehkä vitsiä oleellisempaa on se, kuka sen kertoo.

Yksi Kuopion komediafestivaalien pääesiintyjistä oli Fathi Ahmed. Telttayleisö ulvoi yhteen ääneen, kun Ahmed löi pöytään neekerivitsiä. Rasismia kohdannut koomikko voi kertoa sen kuitenkaan olematta rasismia. Stand up on mahtava areena nostaa tabuja esiin.

Tai jos mietitään vaikkapa Krisse Salmista. Hänen hahmonsa on leikkihuoneeseen jumiutunut Barbie-nukkeja heilutteleva aikuinen nainen, joka tekee huvia itsestään, sukupuolestaan ja älykkyydestään.

Samaa ei voisi mieskoomikon kuvitella tekevän ilman, että se olisi seksististä.

Kysyin koomikko Puolakalta, voiko kaikesta tehdä vitsiä. Hän sanoi, että voi, mutta toinen kysymys on se, onko se kannattavaa. Vitsillä ja naurulla voidaan vahvistaa tiettyjä rakenteita ja pitää yllä vahingoittavaa kulttuuria.

Nauretaan siis yhdessä, kun vitsi on sopiva ja maukas.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Kirjoittaja on viittä vaille valmis psykologi.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa