Tiistai, 13.11.2018 
Ano, Kristian
Maakunta

Kolumni: Avoin tieto on yhtä iso mullistus kuin lukutaito

Kärjistän nyt ilkeästi, mikäli sallitte. Mikäli ette, teen sen silti. Sinä, rakas tutkija, olet vuosien ajan perehtynyt tieteenalan X näkökulmaan Y ja siinä erityskysymykseen Z. Viitekehyksenäsi on teoria Å.

Viisautesi tiivistyy sydänverelläsi rustaamassasi tiedeartikkelissa, jonka julkaisee tiedelehti Ä. Sen levikki on 50 kappaletta.

Artikkelisi lukee kolme kollegaa, yksi alan jatko-opiskelija, yliopiston kirjaston siivooja ja toimittaja Nevalainen, joka innostuu ja soittaa. Huokaat puhelimeen ja aloitat alentuvasti tieteenalan perusteista.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Nevalainen kuuntelee kiltisti, mutta haastattelunauhaa purkaessaan hyreksii Freud, Marx, Engels & Jungia: ”ne ei tiedä että mäkin olin yliopistolla, ja siellä saivartelijoista tarpeekseni sain”. David Allan Coen alkuperäisversiossa puhutaan tosin vankilasta, mutta ei nyt sentään viedä vertauksia ihan sinne asti.

Tekstiä tarkastaessasi et säästä punakynää. Haluat hävittää kaikki sellaiset ilmaukset ja sanamuodot, josta joku voisi ymmärtää, mitä oikein tutkit ja mitä siitä sait selville. Tieteellinen tarkkuus, nimittäin. Pitää olla eksaktit käsitteet. Ei se mitään, jos kukaan ei niitä ymmärrä.

Nyt sitten pyydän anteeksi. Ei tämä tällaista ole. Ei ainakaan enää nykyään, ei ainakaan jatkuvasti eikä – okei, kyllä se sittenkin joskus on. Ei usein, mutta joskus.

Ristiriita on tässä. Tiedeyhteisö on aiheesta huolissaan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta aikana, jolloin ihmiset uskovat mieluummin mutu-pohjalta puhuvia somevaikuttajia kuin tutkijoita, ja pääministeri puhuu ”kaiken maailman dosenteista”.

Samaan aikaan tiedeyhteisö kamppailee yhä pitkässä perinteessään, jossa kommunikointi yhteiskunnan saati suuren yleisön kanssa ei ole ollut tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.

Tieteen arvostusta, asemaa ja resursseja on vahvistettava. Samalla tieteen on kuitenkin itse avattava itseään muun yhteiskunnan suuntaan.

Avoin tiede (Karjalainen, tänään) on uusi tiedepoliittinen suuntaus. Käytännössä se on täysi mullistus. Kaikki tutkimustulokset ja mahdollisuuksien mukaan myös aineistot halutaan nyt jakaa kaikille ilmaiseksi.

Tieteen avoimuus liittyy laajempaan ajatukseen avoimen tiedon ja datan yhteiskunnasta, jonka taustaperiaate on tiedon demokratisointi. Tutkimustiedon avaaminen on oikeastaan seuraava askel sen jälkeen, kun julkishallinto on avannut omat tietovarantonsa kansalaisten vapaaseen käyttöön.

Kysymys on vähän samanlaisesta periaatepäätöksestä kuin se, minkä uskonpuhdistus toi aikoinaan Eurooppaan: kansalle annettiin lukutaito.

Nyt sen käsiin halutaan antaa myös tieto. Suomi ja useat muut Euroopan maat ovat tietoisesti valinneet tämän tien. Jos avoimuuteen opettelu tuntuu vaikealta, on tärkeää muistaa, että toinenkin vaihtoehto olisi olemassa. Se, jota toteutetaan esimerkiksi Turkissa.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa