Torstai, 18.10.2018 
Säde, Satu
Maakunta

Kolumni: Tiskaaminen muka romanttista ja eroottista

  • Jouko Kempas

Olosuhteiden pakosta on tänä kesänä tiskattu käsin tavallista enemmän. Tiskikone on niin sanotusti vuorotteluvapaalla. Mikael Jungner on sanonut haastattelussa, että tiskaaminen on romanttista ja eroottista. Omituinen höpöttäjä – kyllä ei ole.

Aikuinen mies luulee osaavansa vaikka mitä. Käsin on tiskattu kuudella eri vuosikymmenellä. Silti vieläkin on vaikeuksia selvitä ilman korjaavaa palautetta. Silloin romantiikka ja erotiikka on usein kaukana. Sama juttu tiskikoneella pesemisessä.

Tunnen miehen, joka täyttää tiskikoneen yleensä aina väärin siitä huolimatta, että uskoo tekevänsä oikein. Mies toimii armeijassa päähän nuijitulla periaatteella: ”täytetään oikein”. Peränurkasta alkaen järjestyksessä paikka paikalta, eikä väliin jätetä yhtään tyhjää.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Naisen mukaan tiskikoneessa on vakiopaikat erilaisille astioille, mukille ja lautaselle omansa, eikä mukia saa laittaa lautasen paikalle, vaikka se siihen menisi. Täysi mysteeri miehelle.

Tulkintoja saattaa syntyä myös siitä, milloin tiskikone pannaan pörisemään. Tietysti sitten, kun kone on täysi. Se taas riippuu tulkinnasta, onko kone enemmän tai vähemmän täysi vai vielä puoliksi tyhjä. Ei ole elämä aina helppoa pitkässäkään parisuhteessa.

Yksin elävillä voi olla helpompaa. On vanhoja poikia viiksekkäitä, joilla on yksi lautanen, lusikka, haarukka, puukko ja muki. Koskaan ei tule turhaa tiskiä.

Varusmiehenä oli helppoa. Pakkipussi oli oikotie onneen. Kun pakkiin pantiin parin litran pakastepussi, ja hernesoppa pussiin, niin eipä tarvinnut tiskata koskaan. Syömisen jälkeen pakkipussi pois, ja uusi sitten taas sisään seuraavalla kerralla. Näin ei aamupuurossa maistunut eilinen soppa.

Pakkipussissa ei ollut romantiikkaa, joten ei ihme, kun se ei yleistynyt kotitalouskäytössä.

Ymmärrän heitä, jotka syövät ruokansa kertakäyttöastioilta. Totta kai se on turhuutta ja tuhlaamista, mutta jos ei vaan tykkää tiskaamisesta. Syntisäkki on kevyempi, jos välttelee muovisia kertakäyttölusikoita. Armeijasta tuttu lusikkahaarukka on parempi ja ympäristölle ystävällisempi, eikä siitä irtoa mikromuovia.

Ennen nuoret miehet toivoivat rippilahjaksi tekohampaita. Nyt lahjatoive voi olla tiskikone. Mieluummin se kuin pyykkikone, sillä pyykithän voi aina pesettää äitimammalla, vaikka asuu muualla.

Käsin tiskaaminen on vastenmielistä ja vaivalloista kuin vessanpytyn kuuraaminen. Martat tietävät, että likaisessa tiskirätissä on vessanpyttyä enemmän basiliskopöpöjä. Kun mieskin syö mieluummin puhtaalta lautaselta, pitää tiskin jälkeen pestä tiskirätti.

Mies ei muista, mutta naisilla se on geeneissä. Samoin se, että aika ajoin tiskiharja pitää vaihtaa uuteen. Nainen tarvitsee kaksi harjaa, miehelle riittää yksi kerrallaan.

Opettelua riittää: astiat on pestävä oikeassa järjestyksessä, lämpimällä mutta ei liian kuumalla, eikä vettä saa lotrata turhaan. Usein mies tiskaakin väärässä asennossa  – ei ihme, että pistää niskaan.