Sunnuntai, 18.11.2018 
Tenho
Maakunta

Kolumni: Kun festarit loppuvat ja heinäsirkkakonsertti jatkaa korvissa

Kun illalla koetan saada unen päästä kiinni, kuulen huminaa ja heinäsirkkoja.

Olen ristinyt oman tinnitukseni heinäsirkoiksi, koska se kuulostaa niiltä. Lisäksi tinnitus-sana on lopullisempi ja pelottavampi.

Tinnitus on ääntä, jolla ei ole korvan ulkopuolista lähdettä. Helsinki Ear Institute vertaa sitä amputoidun raajan aavesärkyyn, joka on korvassa. Ääni voi olla huminaa, sirinää, vinkunaa tai jopa noiden kaikkien yhteinen kaamea kakofonia. Se voi syntyä meluvauriosta, korvatulehduksesta tai joistain sairauksista.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Lähes jokaisella on joskus tinnitusta, mutta 10–15 prosentilla se on alituista. Itse kuulun valitettavasti tuohon joukkoon.

Oman lievän tinnitukseni sain tuliaisiksi abiristeilyltä. Tai korvatulehduksesta. En ole varma mistä. Eikä sillä niin väliäkään, koska sirinä tulee olemaan joka tapauksessa mukanani loppuelämäni ajan.

Tinnitus ei ole pelkästään sotaveteraanien tai vanhojen rokkikukkojen vaiva, vaan sen voivat saada myös festarikävijät ja rakennustyöläiset.

Mikä ironisinta, meluvamman saaneelle tukalin paikka on syvä hiljaisuus. Kun muita ääniä ei ympäriltä kuulu, tuntuu sirityksen volyymi äkkiä koventuvan. Silloin toivoo, että riesana olisi mieluummin korvamato kuin heinäsirkat. Heinäsirkkani ovat lieviä. Kuulen ne oikeastaan vain ennen nukahtamista, ja silloinkin pystyn usein olemaan välittämättä niistä. Päivisin ne eivät minua häiritse, ja voin verrata vaivaa migreeniin. Valitettavasti kaikilla ei näin hyvä tilanne ole.

Pahimmillaan tinnitus voi olla henkisesti erittäin raastavaa. Joku ei pysty nukkumaan sängyssään, vaan patja on pakko raahata pakastimen viereen, jotta hurina peittäisi äänen. Toinen ei suostu menemään enää keikoille tai muihin paikkoihin, joissa desibelit helposti nousevat liian koviksi. Kolmas välttelee hiljaisuutta pakkomielteisesti keinoin millä hyvänsä.

Pahinta vaivassa ei ole jatkuva ääni vaan sen laukaisema stressireaktio. Ajatus, ettei ääntä tule pääsemään ikinä pakoon, on ahdistava. Ahdistus ja stressi taas saavat äänen kuulostamaan kovemmalta. Yritäpä siinä sitten rauhoittua.

Jatkuva heinäsirkkakonsertti on syönyt festari-intoani. Minä, joka ennen juoksin aina eturiviin, en mielelläni mene enää puoltaväliä lähemmäksi lavaa. Sitten saa hävetä sitä, että onkin se porukan tylsimys.

Keikan aikana sitä jatkuvasti miettii, voisiko tinnitus tästä pahentua. Nukkumaan mennessä toivoo, että aamulla heinäsirkkakonsertti ei ole voimistunut. Ilosaarirockin jäljiltä moni varmasti heräsi huminaan, sirinään tai vinkunaan. Joillakin ääni lähti korvista jonkin ajan jälkeen pois, mutta joillekin se tuli jäädäkseen pysyvästi. Tervetuloa joukkoon, vaivan kanssa voi oppia elämään. Se vaatii totuttelua, korvatulppia, totuttelua, mustaa huumoria ja vielä lisää totuttelua.

Itse lohduttaudun sillä, ettei minun ainakaan tarvitse keski-ikäisenä surra sitä, etten enää kuulisi heinäsirkkoja.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa