Maanantai, 19.11.2018 
Elisabet, Liisa
Maakunta

Höytiäisen Pitkäluoto siivottiin roskista viikonloppuna

  • Hannu Kauhanen
  • Hannu Kauhanen
Kuvassa Pro Höytiäisen aktiivit Anna-Maija Salmi, Lea Kervinen, Pirkko Väistö, Ulla Siippainen ja Heikki Vesajoki Pitkäluodossa. Kuvassa Pro Höytiäisen aktiivit Anna-Maija Salmi, Lea Kervinen, Pirkko Väistö, Ulla Siippainen ja Heikki Vesajoki Pitkäluodossa.
Höytiäisellä tempaistiin viikonloppuna tärkeän asian puolesta järjestämällä roskaretki Pitkäluodon saareen. Vaikka osallistujia saatiin kokoon vain kahdeksan, tapahtuma onnistui erinomaisesti. Saaresta löytyneen jätteen määrä vavahdutti niin, että vastaavia siivoustalkoita aiotaan järjestää jatkossakin ja saada isommat talkoojoukot liikkeelle.

Pro Höytiäinen -yhdistyksen järjestämä siivousreissu tehtiin moottoriveneellä kahdella kuljetuksella. Roskat kerättiin saaresta käymällä kahden kilometrin pituiset rannat läpi.

- Kyllä kertyneen muovi- ja muun jätteen määrä hämmästytti, kontiolahtelainen Suomen Kalastusmuseoyhdistyksen toiminnanjohtaja Ari Lappalainen kertoo.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Suurin osa kerätystä jätteestä oli kalastus-, veneily- ja retkijätettä: kanistereita, styroxia, pulloja, pusseja ja jonkin verran metallia.

Erityisesti mureneva styrox vaikuttaa ongelmalliselta.

- Tähän voisi tepsiä kalastusalueen ja järjestöjen ynnä muiden valistus. Styroxia pitäisi välttää, pyydysten merkintään ja narujen kiinnitykseen tulisi kiinnittää yleistä huomiota. Kalastusta voisi myös välttää kelirikkoaikaan, jolloin jäät irrottavat materiaaleja, Lappalainen sanoo.

Siimat ovat nekin ongelmallisia tarttuen helposti lintujen jalkoihin ja muihin ruumiinosiin.

Tavallaan Höytiäisellä oli kyse paikalliskosmeettisestä ehkäisystä, mutta silti tärkeästä sellaisesta.

Muovia käytetään eri toiminnoissa aivan liikaa, ja tämänkin retkiherätteen pohjalta pitäisi miettiä kaikkia mahdollisia ratkaisuja muovin käytön vähentämiseksi Höytiäisellä ja kaikkialla muuallakin.

Isoin ongelma ei edes vesillä näy, nimittäin tuhannet järveen jääneet "aaveverkot", jotka ovat jo vuosikymmeniä olleet epäorgaanista keinokuitua eli nailonia ja monofilia.

- Olen itse korjannut niitä pois järvestä varmaan parikymmentä kappaletta, mutta on niitä minulta itseltäkin sinne jäänyt, Lappalainen sanoo ja muistuttaa, että järveä käytettiin ennen kaatopaikkana.

- Sinne on laitettu tavaraa Volkkarista lähtien.

Onpa järvijätteestä jopa kierrätykseen.

- Kevennyksenä mietittiin, miten lupamerkeistä saa hyviä avaimenperiä ja muovipuikkareista oivia selänraaputtumia, Lappalainen naurahtaa.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa