Torstai, 15.11.2018 
Janika, Janita
Maakunta

Kolumni: Helle on persjalkaisen kääpiön painajainen

Lyhyet shortsit? Ei, liikaa reittä paljaana. Puolipitkät shortsit? Vain jos haluan näyttää hobitilta.

Pitkät housut? Vain jos löydän riittävän ohuet, etten tukehdu. Kaivelen hamevaraston tarkasti läpi, mutta helteisiin sopivia ei tunnu löytyvän.

Verkkokaupassa kuolaan kauniita, pitkiä maksimekkoja. Vilkaisu tuotetietoihin kertoo, että tarvitsisin varteeni 20 senttiä lisää pituutta, ellen halua lähteä kiikuttamaan mekkoa ompelijalle lyhennettäväksi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Standardimitoista poikkeavalle hellesää aiheuttaa päänvaivaa, kun vartalosta pitäisi saada verhottua riittävästi, mutta ei yhtään liikaa.

Oikeilla materiaalivalinnoilla voisi pelata, jos budjetti antaisi myöten. Esteettisesti miellyttävin tarjonta tuntuu kuitenkin koostuvan hiostavista, halpatuotetuista polyesteriräteistä.

Heti kun lämpötila putoaa alle 25 asteen vedän jalkaani täyspitkät farkut. Tai tuotetiedoissa lahkeen pituudeksi ilmoitetaan 7/8, mutta vartaloni on toista mieltä.

Muoti voi muuttua, mutta niin kauan kun teinit kulkevat nilkat paljaana, tiedän löytäväni kaupasta housuja, joiden lahkeita ei tarvitse käännellä tai lyhentää.

Täytin hiljattain verkkokauppoja koskevan kuluttajakyselyn. Kysymykset eri verkkokauppabrändien herättämistä mielikuvista lähinnä naurattivat. Ollapa niitä naisia, jotka voivat valita vaatekauppansa mielikuvien perusteella.

Shoppaillessa vaatteiden sovitus on kuin yrittäisi työntää pyöreää palikkaa neliskanttiseen reikään. Siispä verkkokaupassa ostopäätökseni ratkaisee se, kuinka tarkkaan tuotteen mitat on kerrottu ja joustaako kangas.

Lempeni verkkokauppoja kohtaan roihahti vasta, kun Joensuusta hävisi se tuttu ja turvallinen farkkuliike, joka lyhensi farkkujen lahkeet ilman lisähintaa. Ompelukoneeseen en ole koskenut koulun käsityötuntien jälkeen, enkä aio vapaa-aikaani moiseen käyttää vastedeskään. Ihan periaatteesta.

Vartalotyyppejä on paljon erilaisia ja ymmärrän ettei ole kustannustehokasta luoda niistä jokaiselle ikiomaa mallistoa. Mutta eikö vaate myisi paremmin, jos sen istuvuutta voisi säätää useammalle eri vartalolle sopivaksi? Jos ihminen on käynyt kuussa, niin luulisi että jokin niin arkipäiväinen kuin pukeutuminen olisi jo tehty helpoksi muillekin kuin niille, joiden vartalo näyttää samalta kuin mainoskuvien malleilla. Enhän ole sentään mikään uniikki lumihiutale – 153-senttisiä, lanteikkaita asiakkaita lienee liikkeellä muitakin.

Verkkokaupan petite-mallisto onkin ihana kädenojennus, jollaista en kivijalkakaupoista ole vielä löytänyt. Vapauteni kuluttajana valita verkkokaupan ja kivijalkakaupan välillä onkin rajallinen.

Ehkä opiskelijabudjetista päästyäni alan sijoittaa pukeutumispalveluihin ja mittatilausvaatteisiin. Vai onko turhamaisuutta toivoa, että vaatekaapin sisältö olisi vimosen päälle? Kaikki eivät voi näyttää supermalleilta, mutta eikö siisti pukeutuminen ole tärkeää ainakin työpaikalla?

Lopuksi tarkennan vielä, että tämä teksti ei sisällä kehonegatiivisuutta. Vartaloni on aivan hyvä naisen vartalo. Ja haluaisin pukea sen kauniisti.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa