Keskiviikko, 26.9.2018 
Kuisma
Maakunta

Kotiseutukaipuu on tuonut Kortelaisten 10:stä lapsesta lähes kaikki takaisin Valtimolle - myös työtä on löytynyt

  • Teksti ja kuva: Jaakko Pikkarainen
Lapset jatkavat Tuomo ja Merja Kortelaisen työtä, mikäli kannattavalle tuotannolle on edellytykset. Lapset jatkavat Tuomo ja Merja Kortelaisen työtä, mikäli kannattavalle tuotannolle on edellytykset.

Päivärinteen tila siirtyi Tuomo ja Merja Kortelaiselle vuosituhannen alussa. Pariskunta aloitti Valtimon Puukarissa sijaitsevalla miehen kotitilalla muutamalla emolehmällä.

– Olemme laajentaneet pikkuhiljaa, ja nyt on noin 70 poikivaa elolehmää ja nuorta karjaa, isäntä, 59, kertoo.

Luomutila välittää vasikoita lihantuottajille.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Emolehmätilankin elämää rytmittävät työhuiput. Rehun korjuu ja viljojen puinti ovat nyt pitäneet tilan isäntäväkeä kiireisenä. Lehmien poikiminen alkaa maaliskuulla ja päättyy toukokuulla, ja tämän jälkeen alkavat toukotyöt.

– Jatkajia on, jos tuotannolla on edellytyksiä. Kannattavuus pitäisi saada paremmaksi, Kortelainen pohtii Päivärinteen tilan tulevaisuutta.

Työteliäinä ja kotiseuturakkaina ihmisinä Kortelaiset ovat kullanarvoisia Valtimolle.

– Kymmenen lasta ja kymmenen lastenlasta, Merja Kortelainen, 54, mainitsee jälkikasvuna. Lapsista kaksi käy vielä koulua nuorimman ollessa 11-vuotias.

Kaikki lapset yhtä lukuun ottamatta ovat jääneet Valtimolle, ja armeijan palveluksessa olevakin mielii lähemmäksi kotikuntaa.

Kortelainen sanoo kotiseutukaipuun tuoneet lapsensa Valtimolle, jossa he ovat myös työllistyneet. Työllistyminen ei ole mikään ihme, sillä kotitilallaan he ovat äitinsä mukaan oppineet koviksi työntekijöiksi.

– Valtimo on hyvä paikka asua, vaikka muuta marmatetaankin. Täällä on turvallista, ja tarvittavat peruspalvelut ovat olemassa. Mitä ei ole, niin sen voi käydä autolla hakemassa Nurmeksesta tai Kajaanista, Kortelainen tuumii.

Suurperheen elämän arkisine aherruksineen Kortelainen kuvailee karusellimaiseksi. Perheen äidille ja tilan emännälle riittävät pienet omat hetket.

– Päivääkään en vaihtaisi pois, Kortelainen summaa kokonaisuutta. Perheensä hän kuvailee hyvin yhtenäiseksi, yhteen hiileen puhaltavaksi ja toisiaan auttavaksi.

Luontoon liittyvät myös Kortelaisten isän ja poikien harrastukset. Äiti sanoo heidän olevan innokkaita metsästäjiä. Heillä on niin hirvi- kuin karhukoiraakin.

– Nuorin tyttäremme ratsastaa, ja hänellä on kanssani puoliksi hevonen, Kortelainen kertoo.

Myös hän harrasti aikoinaan ratsastusta mutta arvelee nyt hevosen selkään nousun onnistuvan iän ja työn tuomien vaivojen vuoksi vain tikapuilla.

Kortelainen sanoo avantouinnin olevan erinomainen lääke erilaisiin vaivoihin ja kolotuksiin. Nainen käy läheisessä Juomalammessa niin pitkään, kuin hän saa siihen tehtyä avannon.

Viime vuonna Merja Kortelainen pulahti avantoon vielä jouluna siskonsa kanssa. Lyhtyjen valaistessa naiset laulelivat joululauluja. Avannossa hän saattaa viipyä kerrallaan viisikin minuuttia.

– Kököttää avannossa ja katsella tuiskua tai tähtitaivasta, Kortelainen mainitsee yhtenä onnenhetkenään. Niitä hän sanoo saavansa pienistä asioista.

Maakuntapäivän kunniaksi kaikki Karjalaisen verkkosivujen jutut ovat vapaasti luettavissa.