Perjantai, 21.9.2018 
Mervi
Maakunta

Kolumni: Se hetki, kun mies ymmärtää rajallisuutensa

  • Jouko Kempas

Kun näpyttää Googleen hakusanaksi pölypussi, niin 0,34 sekunnissa ilmestyy, että 394 000 tulosta. Kyllä maailmassa on paljon kaikkea.

Imurin pölypussi kun tulee tupaten täyteen, pannaan tilalle uusi. Jos kotona ei ole, haetaan kaupasta. Helppo nakki jopa miehelle, ellei sitten ole tehnyt alkeellista virhettä jo aikaisemmin.

Siksi jo tässä vaiheessa tärkein neuvo. Miehet, kohtalotoverit, veljet – pankaa talteen pölypussin pahvinen pakkaus. Piilottakaa se visusti turvaan ja talteen sellaiseen paikkaan, ettei siivousintoisinkaan naisihminen sitä tyhjää pakkausta tarpeettomana roskiin laita. Ei edes vahingossa ja ymmärtämättä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Jos pölypussipaketin kansi on tallessa, on tässä se helppo nakki. Menee kauppaan, jossa saa ihmispalvelua. Onko teillä pölypusseja? Hyvä, otan tällaisen, kiitos.

Itsepalvelukaupassa on eri meininki. Pölypussit eivät ole siellä hyllyssä, missä myydään pölyimureita. Jos löytää pölypussit, mies tuntee heti suurta avuttomuutta. Vaihtoehtoja on todella paljon niin kuin Googlekin kertoi. Ainoa yksi ja oikea pölypussi ei löydy 0,34 sekunnissa.

Tulee kylmä hiki, paniikki ja melkein pakokauhu. Paeta ei kuitenkaan kannata, koska pölypussi tarvitaan nyt ja heti. Mieluummin uusi pölypussi kuin uusi imuri, vaikka sen mukana saisi pussinkin.

Muutamassa minuutissa mies ymmärtää, että itsepalvelu ei auta. Oikeaa ei löydy. Merkkejä ja vaihtoehtoja on liikaa. Samalla merkilläkin on monia erilaisia pusseja.

Toisin oli 110 vuotta sitten, kun ensimmäinen sähköinen pölyimuri tuli markkinoille Yhdysvalloissa. Se oli tehty luudanvarresta, sähkötuulettimen moottorista, keksilaatikosta ja tyynyliinasta, joka toimi pölypussina. Muutama vuosi myöhemmin ruotsalaiset kehittivät oman mallinsa ja pitävät sitä ensimmäisenä oikeana kotipölyimurina.

Ruotsalaisten imuri painoi 14 kiloa. Vielä painavampi oli ensimmäinen, Yhdysvalloissa vuonna 1865 myyntiin tullut imuri. Se käyttö vaati kaksi ihmistä. Toinen pumppasi isoja palkeita ja toinen käytti letkua, jolla pölyä pumpattiin. Siitä on tultu pitkä matka nykyiseen robotti-imurien aikaan.

Nykyinen hullunmylly alkoi 1950-luvulla, kun paperiset pölypussit korvasivat kankaiset. Miten paljon helpompaa olisikaan miehen elämä nykyään, jos myynnissä olisi vain yhdenlaisia, tiukasti ja tarkasti EU-sertifioituja pölypusseja. No, ehkä kaksi mallia, koska pitäähän olla vaihtoehtoja vapaassa maailmassa.

Palvelukaupassa saa apua ja palvelua. Pitää vaan pyytää. Oikeaa pölypussia ei löydy ensimmäisestä kaupasta, mutta jospa sitten toisessa tärppää.

Nuori miesmyyjä kysyy, enkö ottanut mukaan aiempaa pölypussin pakkausta, josta näkee merkin ja mallin. Etkä ottanut täyttä pölypussia tai imuriakaan. En ottanut, en. Sen sijaan otin mukaan kiinnikkeen, jolla pussi lukitaan imuriin.

Lopulta se ratkaisee, eikä mene tuntiakaan, kun oikea löytyy. Eri mallia ja merkkiä, mutta pahvikiinnike on oikeanlainen. Koskaan ei kannata luovuttaa. Nyt mies saa taas imuroida.