Tulosta tämä sivu
Maakunta

Kolumni: Henki ja elämä pelinappuloina isossa väännössä

Kolme nuorempaa gastrokirurgia irtisanoutui jokunen kuukausi sitten Lapin keskussairaalasta Rovaniemeltä.

Sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Jukka Mattila arvioi, että iso tekijä ratkaisuissa on erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksen tuoma epävarmuus.

”Se uhkasi gastrokirurgien mielestä mielekkäitä tehtäviä sairaalassamme”, Mattila arvioi Lääkärilehden perjantaina ilmestyvässä artikkelissa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Lapin keskussairaalasta on siirtynyt jokunen määrä syöpäleikkauksia Ouluun keskittämisasetuksen perusteella.

Samankaltainen on tilanne monella muulla paikkakunnalla.

Pohjois-Karjalan keskussairaalassakin on vaikea ymmärtää sitä, että kun asetus keskittää joidenkin vaikeiden syöpien hoidon Kuopioon, sen tulkitaan tarkoittavan sitä, ettei tavanomaisia syöpähoitojakaan saa enää antaa Tikkamäellä.

Kyse on pitkään jatkuneesta väännöstä keskittäjien ja hajauttajien välillä.

On ajettu viittä sairaanhoitopiiriä, jotka rakentuisivat yliopistosairaaloiden ympärille.

Toistuvasti nostetaan esiin myös viiden maakunnan ihannemalli.

Jyrki Kataisen hallituksen kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen esitti Suomeen 60 kunnan ja viiden sote-alueen mallia.

Perustuslakivaliokunta kaatoi esityksen keväällä 2015.

Pohjois-Karjalassakin huokaistiin helpotuksesta, koska malliin sisältyi aie ajaa keskussairaaloiden toiminta matalammalle tasolle.

Uusi helpotuksen huokaus oli paikallaan toukokuussa 2016, kun nykyinen hallitus nimesi Suomeen 12 laajan päivystyksen sairaalaa.

Sen uskottiin rauhoittavan keskustelua.

Hallitus antoi vuosi sitten elokuussa sekä päivystysasetuksen että erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksen lähes samaan aikaan.

Niihin sisältyy totaalinen järjen vastainen eriskummallisuus. Osassa sairaaloita ei saa tehdä niin sanottuna virka-aikana toimenpiteitä, joihin on oltava valmius päivystysaikana (Karjalainen 3.9.2018).

Ristikkäisten määräysten säätäminen oli mahdollista vain kahdesta syystä. Hallituksessa ei joko ymmärretty, mitä päätettiin, tai sitten annettiin keskittäjille periksi hyväksymällä keskittämisasetus, joka kumoaa ison osan päivystysasetuksen säännöksistä.

Kun sote-uudistuskin on kesken, kukaan ei tiedä, mitä tuleman on ja miten monta vuotta epätietoisuus jatkuu.

Siksi moni uraa tekevä osaava lääkäri hakeutuu sinne, missä uskoo voivansa kehittää kykyjään.

Hallituksen on korjattava keskittämisasetusta ja opposition on taivuttava sote-uudistukseen, jolle ei ole vaihtoehtoa.

Tai sitten poliitikkojen on ilmoitettava avoimesti se, että tässä pelissä kuolee ihmisiä turhaan, mutta so what!