Hän näkee vaaraksi myös sen, että hirvipilliin uskova ei ehkä laske ajonopeutta tai tehosta havainnointia hirvivaara-alueilla, vaan luottaa liikaa pilliin. Ajonopeuden laskeminen antaa muutaman lisäsekunnin.
Vesalaisen yllättävin vinkki liittyy ajoasentoon.
- Osa kuljettajista pumppaa istuimen yläasentoon niin, että kuljettajan pää hipoo kattoa. Oikea penkin korkeus on sellainen, että kuljettajan silmät ovat korkeussuunnassa tuulilasin puolivälin tasalla. Tällöin pään ja auton katon väliin jää parikymmentä senttiä tilaa.
- Jos hirvi lennähtää auton katolle ja painaa katon kasaan, on todennäköisempää välttyä kuolemalta ja vammautumiselta.
Vesalainen kertoo ajavansa 50 000 kilometriä vuodessa ilman hirvipillejä, ja viimeisin hirven kohtaaminen on kolmen vuoden takaa.
- Ehkä minulla on hyvää tuuria, sillä en minä hirviä halua tiellä nähdäkään.
Vesalainen kehottaa varustautumaan pimeisiin ja hirviaikaan.
- Valot on syytä pitää kunnossa ja puhtaina. Myös tuulilasin sisä- ja ulkopinnan puhtaus on tärkeä asia.
Pimeillä kannattaa kaukovaloja käyttää aina kun mahdollista. Kohtaamistilanteessa ei tule vaihtaa lähivaloille liian aikaisin. Autojen välisen tieosuuden pitää olla kokonaan valaistu, kun vaihdetaan lähivaloille. Ja kaukovaloille vaihdetaan heti kun ollaan varmoja, ettei vastaantulija häikäisty.
- Katseen pitää myös hakeutua riittävän pitkälle ja etsiä hirvieläimiä tien reunoilta.
Yhteyspäällikkö Eini Karvonen Liikenneturvan Mikkelin toimipisteestä reagoi spontaanisti.
- Voi ei, joko taas? Hirvipillit nousevat tietyin ajoin keskusteluun. Kuulin niistä ensi kerran 20 vuotta sitten, sitten ne ovat hetken poissa ja pulpahtavat taas ilmoille. Omaa kokemusta niistä ei minulla ole.
- Ihmiset voivat niitä autoonsa asentaa, mutten usko niiden lisäävän turvallisuutta. Pahinta on, jos niihin luotetaan liikaa ja harhakuva niiden tehosta johtaa siihen, että ajetaan hirvivaaramerkeistä piittaamatta.
Karvonen ostaisi hirvipillirahoilla autoon uudet lamppujen polttimot.
