Perjantai, 16.11.2018 
Aarne, Aarno
Maakunta

Kolumni: Kylläpä käkiää, vaikka harvoin suuta syyhyttää

Huivi kahteen solomuun ja lapikkaat kulukusuuntaan. Siinäpä uusi suosikkini motoksi ja elämänohjeeksi.

Verkosta löysin Kodin Kuvalehden kokoaman uuden Isoäiti–suomi-sanakirjan. Kuten arvata saattaa, suurin osa sanonnoista oli ihan selevee pässinlihhoo, vaikka juuri tuota sanontaan ei sanakirjassa ollutkaan.

Työt stressaavat, kiirettä piisaa, burnout vaanii, uni ei tule yöllä. Semmoista on nykyään. Mutta ei tainnut olla ennenkään tekemisestä puutetta, leivästä enemmänkin. Moniosaaja piti olla ja pystyä hoitamaan hommat keskeytyksistä huolimatta. Sukkaa piti neuloa, vaikka välillä oli hypättävä navettaan, välillä imetettävä – taas uusi – lapsi ja välillä keitettävä soppa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Vie männessäs, tuo tullessas, tee ollessas. Sitä ei ole varmasti tarvinnut keksiä seminaarissa.

Lukijoilta kootussa isoäidin sanakirjassa on vain kuutisenkymmentä sanaa ja sanontaa, eikä ainakaan niiden joukkoon osunut mitään ravakkaan työntekoon liittyvää. Ehken se on ollut normi, johon ei sen kummempia sanontoja ole syntynyt?

Laiskanpulskeutta sen sijaan kuvaillaan: laiska makkaa ku lehmä nevassa ja hidasliikkeinen männä mutjuttaa.

Ei liene ollut helppoa olla aamu-uninen teini! Iltapäivällä Sinkkuelämää putkeen katsomaan heräilleelle olisi mummo saattanut tuhahtaa ihan suomeksi: Letkaperse!

Kun mikään ei onnistunut, sanoi muuan isoäiti: Kyllä on tuas kivet kupissa. Useinhan tuollaisen tilanteen joko syy tai seuraus on aikamoinen mehluu ja asialla toothollari. Koheltajan sähellyksestä nykyään puhutaan.

Kekkosta kestinnyt emäntä nimitti tarinan mukaan kahvia pöytäliinalle läikyttänyttä toheloksi. Kodin Kuvalehden lukijan mummo taas kielteli, että ei saa prätiä. Jollekin toiselle on jäänyt mieleen, miten mummo opetti pöytätavoille sanomalla elä pillaa, joka sekin tarkoitti, ettei pöytäliinalle saa läikyttää.

Täälläpäin ilmausta on käytetty laajemmin. Mille tahansa huonosti ja väärin tekeillä olevalle tuhahdetaan Pohjois-Karjalassa edelleen: Elä pilloo!

Kahvin läikyttäminen liinalle nykyään hetkauttaa vain läikyttäjää. Emäntä sanoo: Pesukone pessöö. Vahinko on ollut isompi, kun liina on muuripadassa keitetty ja järven jäällä huuhdottu. Ei ole kaikki ollut ennen paremmin.

Kylläpä käkiää, sanoi joku isoäiti, kun nenää kutitti. Meidän mummolla syyhytti suuta. Nykyään ei juuri syyhytä, kun ei käy vieraitakaan. On elämässä yksi vaiva vähempänä, se suun syyhytys. Yksinäisyys on tosin isompi vaiva.

Jos vieras tulisi voisi kysyä, että saisikos olla höttöstä, lonkaa vai möötiä lampaanpierun kanssa? Retnekka on tässä, ja imeläkivi ota kanssa! Panehan sekkaan!

Herkkuleivos, pullapitko ja pannukakku kelpaavat kyllä, mutta laiha kahvi maistuu entisaikaistakin pahemmalta. Kermanekan paikalla on maitotölkki, ja sokeria harva ottaa. Moni laittaa kahviinkin joppia, sitä tonkan huuhteluvettä, ellei sitten kauramaitoa.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa