Sunnuntai, 16.12.2018 
Auli, Aulikki
Maakunta

Kolumni: Ruoka ja tanssi ne yhteen sopivat

Vatsa pinkeänä ja mieli uusista ihmisistä sekä ideoista virkistäytyneenä poljin kotiin Marttojen Afrikkalaisia makuja -ruokakurssilta. Ajattelin, että kunpa kukaan ei ainakaan yksinäisyyttä potisi, koska ruokakurssille osallistuminen oli ollut niin helppoa.

Netissä ilmoittautuminen onnistui, avaraan keittiötilaan sai vain astella sisään ja kurssilla edettiin annettujen ohjeiden mukaan. Itsestään ei tarvinnut tehdä mitään numeroa – ellei halunnut.

Sai oppia uutta, kokea onnistumisen tunteen sekä nauttia mielettömän ihanista mauista. Vahva suositus.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Samalla tyylillä ja itse asiassa juuri suomalaisten Marttojen lanseeraamalla mallilla pidettiin kokkaustyöpaja lokakuussa myös Etiopiassa sikäläisten vammaisten naisten yhdistyksen toimistolla. Sain osallistua sille muutamien muiden suomalaisten kanssa. Nyt tuntuu, että se kurssi oli tismalleen samanlainen kuin Joensuussa pidetty, mutta samaan aikaan täysin erilainen.

Satunnaisesti valitsimme pöydille asetetuista resepteistä yhden jokainen ja työparit. Minä ryhdyin tekemään etiopialaista alichaa kahden kuuron tytön, Kalkidanin ja Tagun, kanssa. Yhteistä kieltä ei ollut, eikä sitä tarvittukaan. Hymyt ja peukalonnostot riittivät.

Perunoita, kaalia ja sipulia pilkkoessamme olimme tasavertaisesti tekemässä tarpeellista työtä yhteisen aterian eteen.

Koppuraisilla sormillani harjoittelin viittomaan nimeäni ja maailmankaikkeuden tärkeintä viestiä: I love you.

Kun yhteinen ateria oli nautittu, näkövammainen Freisher alkoi tapailla säveliä rummusta, jonka päällä oli ahtaudessa istunut. Kuin ihmeen kaupalla kaikki tempautuivat nopeasti rytmien vietäväksi.Pienessä huoneessa laulettiin ja tanssittiin, letkajenkkakin vedettiin ja kohta oltiin jo aurinkoisella takapihalla irrottelemassa ”muuveja”. Vedet silmissä naurettiin – ja olen varma, etten ole ainoa, joka muistoissaan palaa siihen ystävyyden hetkeen.

Miksi sitten suomalaiset hääräävät etiopialaisten kehitys- ja liikuntavammaisten, sokeiden ja kuurojen kanssa? Siksi, että yhteistyö synnyttää valtavasti iloa.

Olen järjestöjen avustustyöstä innostunut, koska olen nähnyt pienillä euromäärillä tehdyn työn tuloksia.

Vammaisille ruokakurssi ei ole vain ruokakurssi, se on paljon, paljon enemmän. Kuten se oli minullekin: opintoretki maailmaan, joka tulee usein mieleen, kun Suomessa purnataan vaikkapa kouluruuasta.

Etiopiassa vammaiset naiset ovat yhteiskunnan pohjasakkaa.

Vammaisuuteen liitetään harhakäsityksiä pahoista voimista ja saastaisuudesta. Vammaisten tekemää ruokaa ei haluta syödä. Eli jos kodissa vammainen osallistuu työlääseen ruuanvalmistukseen, sitä ei ainakaan vieraille kerrota. Muuten ruoka jäisi koskematta.

Marttojen tukema vammaisjärjestö taistelee ennakkoluuloja vastaan ja valaa vammaisiin naisiin itsevarmuutta, uskoa omiin kykyihin ja ihmisarvoon. Meille pieni, pois annettu raha poikii maailmalla suuria muutoksia.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa