Maanantai, 10.12.2018 
Jutta
Maakunta

Radio on ihan parasta – ääni ei valehtele vaan paljastaa tunteet

Aloitin toimittajan työt radiossa.  Lehtorimme, kirjailija Simo Hämäläinen oli yliopiston kahvipöydässä puhunut kauniisti toimittajan työstä. Niinpä alkusyksyn eräänä päivänä vuonna 1988 marssimme opiskelukaverini Petri Kivimäen kanssa Ylen Joensuun toimitukseen, joka sijaitsi entisen tyttölyseon yläkerrassa.

Toimituksen jämy esimies Pertti Hintikka oli vastassa. Hieman jännitti.

Kyselimme töitä. Meillä oli tarjota tasan yksi juttuidea, joka kuitenkin – oletan, että sitä käsiteltiin hieman helläkätisesti – meni saman tien läpi. Siitä se sitten lähti.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

80-luku oli mullistamassa Suomen radiokentän. Ylellä oli kaksi kanavaa: Rinnakkaisohjelma ja Yleisohjelma. Nuorille suunnattuja ohjelmia oli vain muutamia.

Sitten vuosikymmenen puolivälissä tulivat paikallisradiot. Ylessä niille ja niiden tekemisille naureskeltiin.

Ne tulivat kuitenkin kuulijan lähelle, synnyttivät radiopersoonia, soittivat mieluista musiikkia.

Yle oli pakotettu lopulta suureen kanavauudistukseen, jonka se 90-luvun taitteessa tekikin. Syntyi kolme suomenkielistä kanavaa: Radio Suomi, Radio Mafia ja Radio Ylen Ykkönen.

Joensuussa paikallisradiotoiminta pääsi vauhtiin niin ikään 1988. Tuolloin aloittaneen Radio Jokisen toiminnan pohjalle on rakennettu paikallinen radiotoiminta Pohjois-Karjalassa.

Tuli Radio Rex, sittemmin Iskelmä Rex.

Nyt tämä toiminta jatkuu Sanomalehti Karjalaisen siipien suojassa. Radio tuli tavallaan kotiin: Pohjois-Karjalan Kirjapaino oli aikanaan Jokisen toinen pääomistaja.

Jokisessa olin kesätoimittajana -89 yhdessä Hyttisen Katin kanssa. Sen ajan tekijät ja radioäänet lienevät tuttuja meille monille: Keimo ja Leena Lehtiniemi, Seppo Mustonen, Alpo Kettunen, Eeva Parviainen, Tuula Turunen, Harri Peiponen, Esa Pietarinen – ja monet muut.

Minulla on kotona vanha, suuri putkiradio. Isän peruja.

Kylällämme ei kaikilla ole kuulemma ollut aikoinaan radiota, ja niinpä tuvan seinäpenkeillä on istunut naapureitakin kuuntelemassa lähetystä.

Mietin joskus, miten kylän ukot ovat kuunnelleet keskittyneesti putkien hehkuessa uutisia ja sinivalkoisia urheiluhetkiä. Ehkäpä ulkoministeri Väinö Tannerin värisevää ääntä, kun hän kertoi sodan päätyttyä kovista rauhanehdoista kansakunnalle.

Radiossa välittyy tunne. Ääni ei valehtele. Se kertoo, oletko iloinen, surullinen, liikuttunut.

Paikalliselle radiotoiminnalle kehitellään nyt tulevia puitteita Karjalaisella. Käyn aina välillä katselemassa, miten radiostudion rakentaminen edistyy toimituksessa täällä Joensuun Noljakassa.

Hieman jo kutittelee ja sisällä kihisee, että päästäisivätpä vähän puhumaan radiossakin. Jos olen oikein kiltisti, niin ehkä laskevatkin.

Annan himon yltyä vielä tammikuulle. Niin tekee toimituskin.

Juttua muokattu 17.11 kello 8.30: rauhaehdoista kertoi radiossa Väinö Tanner, ei Risto Ryti.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa