Perjantai, 14.12.2018 
Jouko
Maakunta

Kolumni: Runeberg, Sven Tuuva, Saarijärven Paavo ja paluu tulevaisuuteen

Muistattekos vielä Sven Tuuvan?

Luin tätä kertomusta Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista mummolassa poikasena. Se vetosi, se kosketti, liikutti: iho meni sitä lukiessa aina kananlihalle.

Mummolan kirja on nyt omassa hyllyssäni. Se jäi perintönä minulle. Kirjan sivut on aika ruskettanut, ja sivut ovat jo hieman irtoilleetkin. On helppo palata muistoihin vuosikymmenten taa, kun sen ottaa käteensä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kyseessä on suomennos Runebergin alun perin ruotsiksi kirjoittamasta kirjasta, joka alkaa Otto Mannisen suomentamalla tutulla Maamme-runolla.

Vänrikki Stoolin tarinat kertoo vuosina 1808–1809 käydystä Suomen sodasta, jossa olivat vastakkain Ruotsi-Suomi ja Venäjä. Se kertoo siis hävitystä sodasta mutta luo sankarillisia tarinoita upseereista sekä suomalaissotilaista.

Se kuvasti kansallistunteen heräämistä siinä missä runoilijamestarin aiempi tarina Saarijärven Paavostakin. Suomen itsenäisyys oli kuitenkin vielä kaukainen haave, kun nämä runomuotoiset kertomukset julkaistiin.

En kaipaa menneeseen, en ihannoi sotia. Jotakin opittavaa näissä Runebergin tarinoissa kuitenkin on.

Sven Tuuvalla eivät käännökset ja aseen käsittely sotaväessä onnistu, mutta hän puolustaa sodan sytyttyä muita, kun vihollinen on vallata sillan. Siitä hän maksaa kovan hinnan: oman henkensä.

Kenraali Sandels toteaa, että se luoti tiesi tiensä, sattui rintaan rohkeaan. Tuuvan mieli oli ”lyhyt mittojaan”, mutta ”sydän paikallaan”.

Saarijärven Paavo ja vaimonsa kituuttelevat puutteessa, kun halla vie useana vuonna viljan. Paavo sanoo vaimolleen, että pistä puolet petäjäistä, jotta pärjätään. Paavo uhoaa kaivavansa tulevana kesänä kahta suuremmat ojat, etteivät pellot olisi niin hallalle arat.

Kun sitten viljasato lopulta onnistuu, Paavo sanoo edelleenkin vaimolleen, että pistä puolet petäjäistä. ”Veihän naapurimme touon halla.”

Nämä opetukset kun muistaisi itsekin näinä itsekkäinä aikoina. Muistaisi ja auttaisi kaveria, naapuria – sitä, joka on pulassa. Josko joku voisi joskus jossakin sanoa, että sillä oli sydän paikallaan?

Tänään iltasella sytytetään monessa kodissa taas kaksi kynttilää ikkunalle loistamaan, kun itsenäinen Suomi täyttää 101 vuotta.

Sisältäköön seuraava vuosi epäitsekkäitä tekoja.

Ei kuitenkaan haikailla liikaa menneeseen vaan rakennetaan tulevaa. Otetaan menneestä matkaamme materiaaleja tätä rakennusurakkaa varten. Ja muistetaan, että ennen ei kaikki sentään ollut paremmin, vaikka se siltä joskus tuntuisikin.

Näin teki Saarijärven Paavokin. Ja Runeberg. Pinnistelivät kohti parempaa tulevaisuutta ja pohjustivat omalta osaltaan meille itsenäisen Suomen.

Jatketaan tällä tiellä: tehdään yhdessä hyvää toisillemme, ponnistellaan kohti parempia aikoja ja rakennetaan tästä hienosta maasta entistäkin ehjempi.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa