Tiistai, 2.6.2020 
Venla
Maakunta

Kolumni: Olemme järkyttyneitä – tällä kertaa vanhusten kohtalosta

Äitini kuoli julkisella puolella hoidon laiminlyönnin seurauksena. Isäni kuolinpäivä on tänään. Hänen muutaman päivän kuolinkamppailunsa alkoi yksityisellä puolella tutkimatta jääneestä keuhkokuumeesta. Se ei ollut kuolinsyy, mutta lisänä rikka rokassa.

Molemmat kuolivat aikana, jolloin vanhustenhoito oli kuitenkin jotensakin kuosissa. Kun todella huonoja uutisia alkoi tihkua, ajattelin ensin, että onneksi vanhemmat ovat jo haudassa. Sitten oivalsin: tämä kaikkihan koskee sukupolvien ketjussa ja muutenkin, ei enempää eikä vähempää, minua itseäni.

Millaistahan hoito on 10–20 vuoden kuluttua, kun oma vuoro alkaa olla tehostetussa palveluasumisessa? Mitä sitten, kun jo nyt puuttuu niin teho kuin palvelukin, mitä hoitoon tulee!

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Toisaalta voihan sitä kuvitella toisinkin. Niin muodit kuin muutkin asiat menevät ja tulevat. Ehkä silloin on jo palattu vanhaan ja jokaisessa kunnassa on vanhainkoti. Tehostetusta palveluasumisesta on hyvinkin saatettu palata terveyskeskusten vuodeosastoihin, ja ehkäpä silloin vanhusten kimppakämpät ovat arkipäivää.

Tai sitten mylly ehtii pyörähtää täyden ympyrän, ja silloin on taas uudestaan palattu nykyiseen.

En vitsaile enkä myöskään maalaa piruja seinälle, vaan ihan vakavissani ajattelen: ehkä eutanasia on siihen mennessä laillistettu.

Julkisen puolen vanhustenhoitoa on kauhisteltu: syömättä jääviä ruokia, vaihtamatta jätettäviä vaippoja ja ikuista sisällä istuttamista ja sängyssä makuuttamista. Hoitajien vähyyttä, kiirettä ja välinpitämättömyyttä. Pitkiä kahvitaukoja ja puhelimien räpläämistä.

Puhumattakaan siitä, miten potilaita – asiakkaita – rahdataan kunnasta toiseen, pois omaisten luota.

Moni perhe on tavoitellut vanhukselleen yksityistä hoitokotia, laadun takia ja takeena.

Nyt sitten saatiin tietää, että meno on ehkä vielä hirveämpää suuromistajien yksityisissä hoitokodeissa. Siitä on saatu viitteitä ennenkin, muun muassa Tohmajärveltä tehdyssä tv-ohjelmassa Tasemummot. Ja olisihan meidän pitänyt ymmärtää.

Vaikka kunnan oman hoidon ei tarvitse tuottaa voittoa, kunnilla ei ole varaa enää järjestää hoitoa itse. Hoidattaminen kansainvälisellä sijoitusyhtiöllä on halvempaa, vaikka jokaisen laitoksen ja jokaisen mummon on tuotettava voittoa, joka vuosi enemmän voittoa.

Emme ole ihan pohjia myöten ajatelleet, miten mahdotonta on yhtä aikaa saada halvalla ja tehdä rahaa.

Nyt ”kansa vaatii” panemaan vanhustenhoidon kuntoon – vaatii tosin samalla vähemmän veroja ja kaikkea muuta kaikille muillekin. Poliitikot lupaavat, tuota kaikkea.

Kukaan tuskin muistaa enää raiskattuja lapsia, joiden niidenkin asian kuntoon saattamista ”kansa vaati” vielä ihan äsken.

”Kansan vaatimus” valvonnan lisäämisestä kääntyy ihan kohta huoleksi liiasta valvonnasta. Ellen ihan erehdy.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa