Tiistai, 20.8.2019 
Sami, Samuli, Samu
Maakunta

Luonnonsuojeluun testamentattu tila Heinäveden Vihtarin kylässä kutsuu himmailemaan.

  • Liisa Yli-Ketola
  • Kuvat: Niko Jouhkimainen
Konsta Järviselle lammaspaimennusviikko tarjoaa mieleistä kesälomatekemistä. Konsta Järviselle lammaspaimennusviikko tarjoaa mieleistä kesälomatekemistä.

Risto ja Jaana Sulkava vaalivat maaseutuperinnettä talossa, joka on rakennettu vuonna 1810.

Aika rouheata vai mitä, Risto Sulkava esittelee navettaa, kun vierailijan katse kiinnittyy alkuperäisiin puuoviin, vähän repsottaviin sellaisiin, suuriin saranoihin ja koristeellisesti sahattuihin ikkunalaudoituksiin.

Navetta on yhdistetty lampolaksi ja kanalaksi, jossa nyt astelee pääkukko Felippe ja neljä muuta kukkoa sekä parikymmentä maatiaiskanaa. Pari ruskeankirjavaa kanaa on asettunut hautomaan.

Perinnetilan isännäksi kolme vuotta sitten heittäytynyt biologi tarkkailee kanalansa elämää uteliaana.

KGI--2019-Pirtea-Passi-Vihtarissa13Kgi20190604 Ilmakuva tilasta maanviljelijä Ilmari Räsäsen (1923–2012) ajoilta.

53-vuotias Risto Sulkava sanoo jo oppineensa paljon lampaiden ja kanojen hoidosta, pelloilla laiduntavista naapurin lehmistä sekä monenlaisista maatilan töistä.

Kesken haastattelun hän kipaisee korjaamassa kaivonpumppua, jotta lammaspaimenet saavat kannettua laitumelle vettä.

– Meillä luonto on kumppani ja kaveri. Emme pelkää petoja tai inhoa sadetta. Minä yritän oppia myös sietämään keskeneräisyyttä. Ehkä tämän tilan viehätyksestä osa piilee siinä, ettei kaikki ole tiptop, Risto Sulkava puntaroi kirjavaa joukkoa piharakennuksia katsellen.

– Mitä jos me tekisimme elämänmuutoksen? Jaana Sulkavan kysymys aurinkoisella merenrantakalliolla Espoossa oli saada Risto Sulkavan kahvit väärään kurkkuun.

Vaimo oli kuunnellut taas kerran miehensä työmurheita pyöräretkellä: mitä Luonnonsuojeluliiton pitäisi tehdä itäsuomalaiselle maatilalle.

KGI--2019-Pirtea-Passi-Vihtarissa12Kgi20190604 Jaanan kutoma shaali muistuttaa väreillään aina tilalla eläneistä lampaista. Rukki on siirtynyt museotavarasta käyttöesineeksi.

Liitto oli vuotta aiemmin saanut arvokkaan, mutta varsin paljon kunnostustyötä vaativan tilan perintölahjoituksena. Riston tuolloin luotsaamassa liitossa oli jo käytetty runsaasti aikaa omaisuuden vastaanoton puntarointiin, sen säätiöittämiseen, toiminnan kilpailutukseen – mutta nyt paikkaan ei sopivaa huolehtijaa meinannutkaan löytyä millään.

Joku halusi vuokrata pelkät pellot, toinen talon, mutta sellainen ei täyttäisi testamenttilahjoituksen vaativia sanamuotoja.

– Asia alkoi jo painaa mieltäni. Siinä evästauolla Jaanan sanat yllättivät ja päätös syntyi nopeasti. Olimme toki jo organisoineet talkoita Vihtarissa ja tunsimme paikan, mutta vasta siinä kalliolla oivalsimme, että me voisimme jättää työmme Etelä-Suomessa ja muuttaa Vihtariin, Risto Sulkava kertaa tapahtumia.

KGI--2019-Pirtea-Passi-Vihtarissa6Kgi20190604 Tampereen seudulta lammaspaimeneksi perheineen tullut Veera Järvinen viihtyy työssään.

Erikoissairaanhoitajaksi nuorena opiskellut ja hallintopuolelta lisää pätevyyttä työn ohessa hankkinut Jaana Sulkava, 54, johti vuosia yksityistä vanhusten hoitokotia Espoossa ja tykkäsi kovasti työstään.

Biologian opettajaksi ja tohtoriksi valmistunut Risto Sulkava puolestaan luotsasi väitöskirjan ja tutkijantyön jälkeen Luonnonsuojeluliittoa kolmatta kolmivuotiskauttaan.

– Espoon rantakalliolla syntyi pikavauhtia Pirteän Pässin liiketoimintasuunnitelma, Jaana nauraa ja vakuuttaa, ettei heistä kumpikaan ole katunut muuttoaan pääkaupunkiseudulta Heinävedelle.

– Kotoisin olemme Keski-Suomesta, Rippe Keuruulta, minä Jyväskylästä. Meillä kummallaan ei ole maalaistalotaustaa, Jaana selventää.

KGI--2019-Pirtea-Passi-Vihtarissa3Kgi20190604 Risto ja Jaana Sulkava vaalivat heinäveteläistä maaseutuperinnettä Vihtarissa.

KGI--2019-Pirtea-Passi-Vihtarissa16Kgi20190604 Tuvassa on tilaa pitää isompiakin kokouksia. 1500-luvulla kasvunsa aloittaneita seinähirsiä Risto Sulkava kiittää todellisiksi hiilivarastoiksi.

Innoissaan Sulkavat ovat siitä, miten jo ensimmäisinä vuosina paikka otti heidät ja monet vierailijat omakseen.

Lampaita haluttiin heti maisemanhoitotöihin. Sehän oli selvää jo yrityksen nimessä: Pirteä Pässi.

Toisena Vihtari-syksynään Jaana opetteli kehräämään lankaa omien lampaiden villasta. Salissa parhaalla paikalla haastatteluhetkellä seisovan rukin hän nimesi Vihtoriksi.

Nyt Vihtorille on kysyntää jo lammaspaimenten keskuudessa: kehrääminen kiehtoo.

Eikä siinä vielä kaikki: ensitöikseen Jaana nappaa salissa käsiinsä upeat, itse kutomansa villashaalit. Niistä Ristokin osaa luetella tutut lampaat värisävyjen mukaan:

– Tuossa on Kosmos, tuossa Jolanda, Jatsi ja Jaspi...

Risto vastusteli aluksi Jaanan kudontavillitystä, mutta niin vain vaimo porhalsi uutterasti päivittäin vähän matkan päässä sijaitsevalle kylätalolle naisten oppiin.

– Koko talvihan siinä meni, Jaana myöntää, mutta hänen äänestään kuulee, että shaaleja syntyy jatkossakin.

– Olen päässyt oikeisiin piireihin, kehruu- ja kudontapiireihin, hän heläyttää jälleen innostuneen naurun.

KGI--2019-Pirtea-Passi-Vihtarissa9Kgi20190604 Kukko Felippe vahtii kanalan järjestystä.

KGI--2019-Pirtea-Passi-Vihtarissa19Kgi20190604 Naapurin lehmät laiduntavat maatilan pelloilla ja pitävät maiseman avarana.

Talvet Vihtarissa kuluvat pariskunnalta aivan liian nopeasti. Silloin on rauhaa ajatuksille. Tosin kuukausittain talossa järjestetään myös vanhusten kotihoivaviikkoja.

– Pidämme heille esimerkiksi sanomalehtikatsausta salissa takkatulen loisteessa. On aivan hämmästyttävää nähdä, miten melkein puhumattomat vanhukset vähitellen saattavat avautua ja alkaa muistella asioita. Tämä vanhan kodin tunnelma sekä eläimet ja luonto ovat omiaan edistämään virkistymistä, kokenut hoitoammattilainen Jaana

Sulkava tietää ja muistuttaa, että heidän työnsä on osa Green care -toimintaa.

KGI--2019-Pirtea-Passi-Vihtarissa8Kgi20190606 Lampaista pidetään laitumella hyvää huolta. Etualalla Veera Järvinen, taustalla Antti Järvinen ja Risto Sulkava.

Maalle muutossa rahallinen toimeentulo väistämättä kapenee. Sen Sulkavat tiedostivat jo ennen heittäytymistään maalaisiksi.

Kahdelle opiskelijatyttärelleen heidän piti sanoa, että kuukausirahat pienentyvät. Siitä huolimatta tyttäret kannustivat vanhempiaan elämänmuutokseen sanoilla ”mahtava juttu”.

– He käyvät täällä ja tuovat kavereitaan, auttavat remonttihommissa, mikä on mukavaa. Toinen opiskelee Rovaniemellä ja toinen Joensuussa, vanhemmat kertovat.

Ja sen verran perhe oli valmistautunut muutokseen, että ”himmaamisesta” oli puhuttu. Nyt elämä tosin tuntuu kaikelta muulta: eläinten hoitoa, korjattavaa, raivattavaa, puuhattavaa ja onneksi myös monenlaisia asiakkaita riittää.

– Tuntuu, että ymmärrämme tilan ja sen historian merkityksen. Tämän mallitilan on toimittava näin. Tavallaan maaseutu on jo kuihtunut ja jäljelle jäänyt vain kireällä olevia tuotantotiloja, Risto Sulkava puntaroi.

Jaana Sulkava korostaa ylisukupolvellisuutta. Vuonna 1810 pystytetyn tuvan seinissä on jo 1500-luvun lopulla kasvunsa aloittaneiden puiden hirsiä.

– Siinä on oikea hiilivarasto! Historian pituus muutenkin panee hiljaiseksi. Ihana on aina herätessä katsella punamultaista hirsiseinää.

KGI--2019-Pirtea-Passi-Vihtarissa1Kgi20190604 Kauppa-auto piipahtaa Vihtarissa Pirteän Pässin kesävieraiden iloksi. Ainakin jäätelö ja herkut tekevät kauppansa.

Ilmari Räsänen

Heinäveteläinen maanviljelijä (1923–2012). Paavo ja Niina Räsäsen perheettömänä elänyt poika. Tilalla asui elämänsä myös Ilmarin lapseton Annikki-sisar.

Isä Paavo oli ostanut tilan pakkohuutokaupasta ja perustanut aittarakennukseen 1800-luvun lopussa kaupan.

Ilmari oli kiinnostunut opiskelusta, luki kirjekursseilla ylioppilaaksi ja hankki upean kirjakokoelman. Edelleen talossa on tallella muun muassa salkullisia äänilevyjä, joissa neuvotaan saksan ja englannin kielen ääntämystä.

Räsäsen heräämistä luonnonsuojeluaatteelle ei tarkkaan tunneta, mutta 1960-luvun päiväkirjamerkinnöissä lukee: ”Päätin perustaa mailleni rauhoitusalueita, joissa luonto saa olla omillaan.”

Hän oli myös Heinäveden Luonnonystävien perustajajäsen.

Mies erakoitui viime vuosikseen.

Perintö

Yhteensä 250 hehtaarin tila Heinäveden Vihtarin kylässä, testamentattu tarkoin sanamuodoin Suomen Luonnonsuojeluliitolle. 

Metsäalasta 206 hehtaaria on suojelumetsää. Rantoja on neljälle järvelle, pieni osa alasta on suota.

Vuonna 2012 kuolleen Räsäsen toive oli, että tila toimii luonnonsuojelun mallitilana.

Nyt tila on säätiöity, ja säätiön säännöiksi kirjattiin Räsäsen toiveet.

Talo on vuodelta 1810, mutta kokenut monta muutosta vuosien saatossa.

Vuokrattu toistaiseksi Jaana ja Risto Sulkavan perustamalle yhtiölle nimeltä Pirteä Pässi.

Sulkavat ovat sitoutuneet huolehtimaan 4 hehtaarin perinnebiotooppialasta. Parhaillaan he kunnostavat metsälaidunta, luontopolku jo on, pitävät talkoita tai kursseja erilaisista perinnetyötavoista.

Tarjolla lammaspaimennusviikkoja, Green care -perhehoitoa vanhuksille, kursseja esimerkiksi jatkuvan metsänkasvatuksen periaatteista, päiväperhosista ja muista lajeista. Kokous- ja majoitustiloja sekä ruokailuja pihapiirin rakennuksissa ja päätalossa voi varata etukäteen, pääasiassa ryhmien käyttöön.

Pirteä Pässi tarjoaa muun muassa lammaspaimennusviikkoja, majoitus erillisessä hirsituvassa.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa